The Recruit valkokangas

James Clayton (Colin Farrell) on tietokone-ekspertti, jonka taidot herättävät CIA-veteraani Walter Burken (Al Pacino) mielenkiinnon. Karismaattinen Burke vihjailee Claytonille tämän isän kuolleen aikoinaan CIA-operaation yhteydessä. Isän kohtalo saa nuorukaisen kiinnostumaan agentin urasta. Pian hän saakin mahdollisuuden näyttää kykynsä tiedustelupalvelun harjoitusleirillä. Siellä hän kohtaa Laylan (Bridget Moynahan), jonka kanssa suhde syvenee. Leirin tärkein opetus on, ettei mihinkään tai kehenkään voi luottaa. Tämän epäilyn ympärille rakentuu Roger Donaldsonin ohjaama trilleri The Recruit.

Viime syksynä ensi-iltansa saanut Bad Company käsitteli varsin samankaltaista aihetta. Yhtä surkea elokuva The Recruit ei kuitenkaan ole. Donaldsonin ohjaus perustuu selkeästi realistiseen ilmaisuun. Mitään superpommeja tai muita härveleitä ei ole olemassa, vaan jännityksen luominen perustuu ihmisten väliselle luottamukselle. Tai pikemminkin sen puutteelle. The Recruitissa ei myöskään syyllistytä Bad Companyn viljelemään puujalkahuumoriin. Dialogikaan ei perustu tyhmille sutkautuksille, vaan ihmisten luonteita vastaavalle keskustelulle.

Elokuvan alkuosa CIA:n salaperäisellä "Farmilla" on varsin toimivaa juonen kehittelyä. Juuri tällaiselta tiedustelupalvelun koulutus voisi varmaan näyttää. Kun agenttikokelaat sitten vapautetaan oikeaan maailmaan, juonen kehittely latistuu hieman. Ulkomaille vakoilemaan ei päästä, vaan toiminta keskittyy CIA:n päämajan Langleyn ympäristöön. Lopussa ihmissuhteita rullataan vielä mutkalle oikein urakalla. Samalla elokuvan uskottavuus kärsii ja loppuratkaisussa syyllistytään varsin naiiviin kikkailuun.

Hollywoodin uusin nuori miestähti, Colin Farrell, on karismaattinen näyttelijä. Sen todisti jo karu sotaleffa Tigerland. Samaa roolia mies vetää tässäkin elokuvassa, joten kaverin muuntautumiskyvystä ei voi vielä sanoa juuri mitään. Tosin Farrellin aisapari Al Pacinokin on koko uransa esittänyt yhtä ja samaa roolia ja tekee sen taas varsin vakuuttavasti. Jonkinlaisen rutiinisuorituksen maku siitä kuitenkin jää.

Hyvän jännityselokuvan ainekset ovat The Recruitissa koossa. Kuitenkin jotain puuttuu. Vakavasti otettavaksi poliittiseksi jännäriksi ovat sen ainekset liian heppoiset. Kommunistisen vihollisen kadottua on myös agenttielokuvilla ollut vaikeaa. Arabejakaan ei saa enää syyllistää poliittisen korrektiuden määrätessä Hollywoodissakin. Niinpä todellista vihollista ei The Recruitistakaan löydy. Siksi joudutaan turvautumaan kikkailuun, josta taas uskottavuus kärsii. Lopulta realistisuus saa väistyä käsikirjoituskaavojen ylivallan tieltä. Niinpä The Recruit onkin toimivaa ja ammattitaitoista jännäriviihdettä, josta löytyvät ne käsikirjoitusoppaan määräämät kaksi käännekohtaa.