The Predator valkokangas

Arnold Schwarzeneggerin 1980-luvun kuvastoltaan maskuliinisten ja teemoiltaan konservatiivisten toimintaelokuvien klassikoiden joukkoon kuuluva Predator – saalistaja (1987) pisti hänet vastakkain avaruuden saalistajan kanssa. Toimintaelokuvien erikoismiehen John McTiernanin (mm. Die Hard, 1988) ohjaus ja Shane Blackin elokuvaan käsikirjoittama dialogi tekivät elokuvasta genrensä klassikon, ei tosin Aliensin (1986) tasoisen, jonka erikoistehosteet kestävät vertailun mihin tahansa tämän päivän CGI- tuotokseen.

Blackin paluuta Predator-franchiseen, joka on ollut laskusuuntainen ensimmäisen elokuvan jälkeen, odotettiin innolla, mikä kuitenkin vaihtui huoleksi negatiivisessa uutisoinnissa elokuvan ympäriltä ja siihen tehdyistä uusintakuvauksista. Onneksi Blackin käsikirjoitus- ja nykyisin myös ohjaustyyliä määrittelevä särmikäs dialogi ja buddy-toimintakomedia, kuten hänen edellisessä elokuvassaan The Nice Guys (2016), on löytänyt tiensä myös The Predatoriin. Armeijan psyykkisesti epävakaiden sotilaiden Nebraskan (Trevante Rhodes), Coylen (Keegan-Michael Key) ja Baxleyn (Thomas Jane) välistä sanailua on hauska seurata.

Boyd Holbrook tekee pääosassa Loganiin (2017) verrattavissa olevan roolin tällä kertaa enemmän harmaalla alueella toimivana sotilaana ja tappajana. Maininnan arvoinen on myös selviytymisdraama Roomin (2015) Jacob Tremblay autistisen ja superälykkään pojan roolissa. Olivia Munn jää suurelta osin hyvin miehisessä tarinassa, ensimmäisen Predator -elokuvan naisroolin tavoin, paitsioon. Myös sivuosiin on saatu erityisesti television puolella vahvoja rooleja tehneet Sterling K. Brown ja Yvonne Strahovski. Hyviä näyttelijöitä pidetään kuitenkin mukana liian kauan eikä Predator-elokuville tyypillisiä hahmojen yllättäviä kuolemia nähdä kuin vasta lopussa.

The Predator lainaa sarjan aikaisemmista osista tutut tapahtumaympäristöt metsän ja kaupungin maapallolle saapuvien Predatorien metsästysalueeksi. Musiikissa on hyödynnetty erityisesti Alan Silvestrin ensimmäiseen elokuvaan luomaa vavisuttavaa teemaa. Black ja elokuvan toinen käsikirjoittaja Fred Dekker ovat tunnistaneet sarjalle ominaiset elementit eivätkä tehneet elokuvasta vain niihin nojaavaa kunnianosoitusta vaan Predator-mytologiaa eteenpäin vievän tarinan, jossa on sekä toimivia että hölmöydessään naurettavia elementtejä kuten Predator-koirat.

Toimintaelokuvana The Predator on genrensä edustajana mukaansa tempaava ja uusintakuvauksistaan huolimatta yllättävän sulavasti etenevä muutamia turhan nopeasti loppuun vietyjä kohtauksia lukuun ottamatta. Tehosteiltaan elokuva on näyttävä, tosin käytännön efekteillä luodut räjähdykset, K-16 ikärajan mahdollistava roiskuva veri ja alkuperäinen Predator ovat paljon vakuuttavampia luomuksia kuin digitaaliset avaruusalukset ja uusi The Ultimate Predator.

Juoneltaan turhan laajalle leviävä The Predator ei kuitenkaan onnistu luomaan ensimmäiseen elokuvaan verrattavissa olevaa tiivistyvään jännitykseen nojaavaa tunnelmaa Eniten elokuvasta pystyvät nauttimaan alkuperäisen Predatorin fanit sekä Blackin hahmoista ja näiden dialogista pitävät, niissä kun on vahvoja kaikuja 1980-luvun toimintaelokuvien kulta-ajalta.