The Favourite valkokangas

Historialliset pukudraamat ovat käyneet 2000-luvulla läpi nahanluontikautta. Monet elokuvantekijät ovat pyrkineet irrottautumaan genren helmasyntinä pidetystä turhantärkeästä jäykkyydestä. Tuloksena on syntynyt joukko tuoreita ja kiinnostavia periodielokuvia, jotka uudistavat genreä sisältä päin.

Sofia Coppolan Marie Antoinette (2006) hylkäsi historiallisen tarkkuuden ja kuvasi nuoren kuningattaren kasvukipuja kasarirokilla höystettynä. Park Chan-Wookin mestariteos The Handmaiden (2016) siirsi viktoriaaniseen Englantiin sijoittuvan romaanin tapahtumat 1930-luvun Koreaan. Whit Stillmanin mainio Love & Friendship (2016) taas on röyhelöasuihin puettu komedia.

Kreikkalaisohjaaja Yorgos Lanthimosin uutuus The Favourite jatkaa pukudraamojen uudistustyötä. Vaikka elokuvan tarina perustuu oikeisiin henkilöihin ja tapahtumiin, on kerronnassa otettu myös runsaasti taiteellisia vapauksia. Lopputuloksena on syntynyt jännitystä, erotiikkaa ja mustaa huumoria yhdistelevä elokuva, joka ylittää historiallisen tyylilajinsa asettamat rajoitteet.

The Favourite sijoittuu 1700-luvun Englantiin. Maata johtaa mielenterveysongelmista kärsivä ja huonovointinen Kuningatar Anna (Olivia Colman). Toimintakyvyttömän kuningattaren sijaan valtakunnan asioita hoitaa tämän läheinen ystävä ja neuvonantaja Lady Sarah (Rachel Weisz). Lady Sarahilla tuntuu olevan kuitenkin omat ajatuksensa siitä, mihin suuntaan maata pitäisi johtaa.

Kuningattaren korvaan supattaa myös oppositiojohtaja Harley (Nicholas Hoult), joka haluaisi lopettaa maan käymän sodan Ranskaa vastaan. Kilpailu kuningattaren suosiosta yltyy entisestään, kun hoviin saapuu Lady Sarahin serkku Abigail (Emma Stone), johon kuningatar tykästyy välittömästi. Näin käynnistyy kisa, jossa jokainen osapuoli pyrkii juonimaan itsensä oikuttelevan kuningattaren ylimmäksi ystäväksi.

The Favouritessa politiikka on likaista peliä. Englannin kansan kohtalosta päättävät keskenään nahistelevat yläluokkaiset, joita ei tunnu kiinnostavan mikään muu kuin oman valta-aseman pönkittäminen. Hovi on kuin muusta maailmasta irrallaan oleva yltäkylläisyyden kupla, jossa yleistä ajanvietettä ovat tanssiaiset, pidot sekä selkään puukottaminen.

Lanthimosin ohjaustyyli alleviivaa hovin klaustrofobista ja vainoharhaista tunnelmaa. Elokuvassa käytetyt kalansilmälinssit ovat kuin valvontakameroita, jotka tarkkailevat herkeämättä henkilöhahmojen tekemisiä. Lanthimos lisää levotonta yleistunnelmaa äkkinäisillä kuvakulmanvaihdoilla ja kameran heilautuksilla. Ohjaukselliset ratkaisut pitävät katsojan varpaillaan joka käänteessä.

Persoonallisesta ohjauksesta huolimatta elokuvan todellinen vahvuus on kuitenkin näyttelijäsuorituksissa. Erityismaininnan ansaitsee arvaamatonta kuningatarta esittävä Olivia Colman, joka poukkoilee taiturimaisesti lapsenomaisen kiukuttelun, viattoman ilon, kuninkaallisen arvokkuuden ja syvän surun välillä. Colmanin roolityö antaa Lanthimoksen tyylitellylle elokuvalle emotionaalisen sydämen. Oscar-ehdokkuus parhaasta naispääosasta on täysin ansaittu.

Rachel Weisz ja Emma Stone loistavat myös omilla tonteillaan. Weisz tuo Lady Sarahin hahmoon arvokkuutta ja laskelmoivaa kylmyyttä. Juonikasta Abigailia esittävä Stone taas löytää hahmostaan kujeilevaa koomisuutta. Törmäyskurssille ajautuvien kilpasiskosten välinen dialogi on herkullisen pisteliästä ja kaksikon keskinäistä juonittelua on ilo seurata läpi elokuvan.

The Favourite on selvästi Yorgos Lanthimosin uran helpoiten lähestyttävä teos – joskin samalla myös sisältönsä puolesta köykäisin. Lanthimosin aiemmille elokuville ominaista arthouse-outoilua ei siis kannata odottaa. The Favourite on kuitenkin näkemisen arvoinen jo pelkästään loistavan naisnäyttelijäkaartinsa ansiosta. Vaikka elokuvan lopullinen päämäärä ei ole ikimuistoinen, on matka sinne sitäkin viihdyttävämpi.