The Disaster Artist valkokangas

Vuoden 2003 The Room on kulttuurinen merkkiteos, arvosti sitä henkilökohtaisesti tai ei. Maailman parhaaksi huonoksi elokuvaksi tituleerattu dramaattinen egoprojekti räjähti suosiossa ja on nauttinut internet-aikakaudella hyvin ansaitusta meemi-statuksesta. Elokuva onkin huonoudessaan erityisen viihdyttävä ja nautinnollinen muuttuen mielenkiintoisemmaksi, mitä enemmän katsoja tietää elokuvan taustalla olevista vaikuttajista ja tilanteista.

The Roomin sivupääosan esittäjän Greg Sesteron kirjoittama kirja The Disaster Artist toimii James Francon tähdittämän sekä ohjaaman samannimisen draamakomedian pohjatyönä. Kyseessä on tästä huolimatta erittäin dramatisoitu katsaus James Francon esittämän Tommy Wiseaun elokuvaprojektiin, joka on selvästi suunnattu viihdyttämään pääasiassa James Franco -komedioiden valtavaa fanimassaa ja tavallista teatterikansaa. Tämän varmistaa aito Hollywood-ote ja häpeällisen korni ja ennalta arvattava kolmas akti.

Oikeasti Wiseaun ja Sesteron seikkailu sisälsi varteenotettavan pimeän puolen, johon ainoastaan vihjataan ohimennen itse The Disaster Artist -elokuvassa. Oikeassa elämässä tilanteeseen liittyy kysymyksiä osallisten motiiveista, mielenterveydestä ja muista aidosti synkistä asioista, joissa olisi ainesta vakavasti otettavaan draamaan. Vaikka näitä aiheita sivutaan, niitä ei käsitellä mitenkään ja lopputuloksena The Disaster Artist jättää itsestään kuvan melko tavallisena omenapiirakan tuoksuisena Hollywood-draamakomediana unelmien seuraamisesta.

James Franco ei ole usean yrityksenkään jälkeen oppinut vielä ohjaamaan. Kameratyö on laiskaa, äänessä ei ole mitään mainitsemisen arvoista ja elokuva omaa unohdettavan ja tasapaksun muodon ja ilmeen. Elokuvan ohjauksesta on sellaisenaan mahdoton saada mitään irti. Paras asia mitä Francon ohjaustyöstä voi sanoa on, että elokuvaa pystyi seuraamaan eikä se aiheuttanut päänsärkyä.

James Francon näyttely ansaitsee kuitenkin valtavat kehut. Omituinen Tommy Wiseau on ainutlaatuinen ilmestys ja Franco onnistuu taitavasti elehtimään, käyttäytymään ja kuulostamaan hahmonsa esikuvalta. Myös tärkeämpiä sivuosia esittävät Dave Franco ja Seth Rogen onnistuvat työssään varsin mainiosti, joskin Greg Sesteroa esittävä Dave Franco on kauempana esikuvastaan kuin veljensä. Vaikka Sesteron roolituksen tarkkuus ei olisikaan Wiseaun hulluudelle nojaavassa elokuvassa yhtä tärkeää, tuoksahtaa roolivalinta silti enemmän omituiselta tarpeelta päästä tekemään elokuvaa veljesten kesken kuin yritykseltä saada rooliin sopivin mahdollinen näyttelijä.

Myös muut näyttelijävalinnat pöyristyttävät. Elokuva on tungettu täpötäyteen komediajulkkiksia, jotka enemmänkin häiritsevät kuin parantavat lopullista tuotosta. Moni hahmo tuntuu täysin turhalta, kun sitä tarkastelee ilman näyttelijän tunnistamisen tuottamaa affektia. Komedianäyttelijöiden cameot eivät sellaisenaan toimi vielä vitseinä, eivätkä näyttelijät tuoneet hahmoilleen mitään erityistä tai rakentavaa.

The Disaster Artist onnistuu kuitenkin viihdyttämään ja aiheuttamaan satunnaisia naurahduksia. Liian moni näistä nojaa silti viittauksiin alkuperäisteokseen ja jos The Room itsessään olisi täysin kuvitteellinen teos eikä The Disaster Artist voisi viitata suoraan sen sisältöön, elokuvaa olisi huomattavasti haastavampi suositella kenellekään. The Room -elokuvan faneilla on kuitenkin pohja, mille James Franco kykenee rakentamaan muutamat ihan hyvätkin naurut.

Tästä kaikesta huolimatta elokuva on täysin katsottava, joskin tasapaksuhko. Jopa alkuperäisteokseen tutustumattomat saattavat nauttia James Francon esittämästä hullusta hahmosta ja katastrofaaliset kuvaustilanteet ovat hupaisia varmasti laajemmallekin yleisölle. The Roomin ja Sesteron kirjan faneille elokuvaa voi jopa melko avoimesti suositella, kunhan muistaa, että kyseessä on massoille tarkoitettu Hollywood-sovitus, jossa synkemmät puolet on lakaistu hieman maton alle ”hyvän mielen” elokuvan tieltä.