The Brutalist valkokangas

Mies kulkee ihmisjoukon keskellä kuin holokaustin ajan rautatieasemalla kohti ulkoilmaa, josta pauhaavan musiikin keskellä paljastuu Vapaudenpatsas ja sen symboloima lupaus paremmasta tulevaisuudesta. Näyttelemisestä ohjaamisen puolelle siirtynyt Brady Corbet on paljastanut amerikkalaisuuden synkkiä pohjavirtauksia independent-elokuvissaan.

The Childhood of a Leader (2015) kertoi fasistisen diktaattorin lapsuudesta ja Vox Lux (2018) pop-tähden arvojensa myymisestä. Corbetin tähän mennessä eniten huomiota, jopa kymmenen Oscar-ehdokkuuden verran, saanut elokuva The Brutalist (2024) asettaa rinnakkain hyljeksityn siirtolaisen ja taiteilijan kokemukset tämän saapuessa toisen maailmansodan jälkeen korruptoivaan kapitalismin linnakkeeseen.

Holokaustista selvinnyt unkarinjuutalainen arkkitehti László Tóth (Adrien Brody) lähtee siirtolaisena serkkunsa luo Yhdysvaltoihin rakentaakseen uudestaan elämänsä. Pennsylvaniassa pohjalta aloittava Tóth pyrkii saavuttamaan amerikkalaisen unelman ja saamaan rautaesiripun taakse jääneen vaimonsa Erzsébetin (Felicity Jones) ja siskontyttönsä Zsófian (Raffey Cassidy) takaisin luokseen. Hänen elämänsä muuttuu peruuttamattomasti, kun rahakas industrialisti Harrison Lee Van Buren (Guy Pearce) ottaa hänet palvelukseensa suunnittelemaan yhteisöllistä rakennusta kuolleen äitinsä muistoksi.

The Brutalist syventyy fiktiivisen Tóthin kautta Bauhaus-koulun arkkitehtuuriin sen monien toteutumattomien projektien kautta. Hahmon esikuvana toimivat kaksi Itä-Euroopasta emigroitunutta juutalaista arkkitehtiä Marcel Lajos Breuer ja Erno Goldfinger, jotka edustivat modernismiin kuuluvaa brutalistista suuntausta, jossa selkeän konstruktiiviset ja viimeistelemättömät betonirakenteet luovat jylhyyden vaikutelmaa hieman kuin keskitysleirillä. Tóthin vehreän kukkulan laelle rakennuttamasta massiivisesta keskuksesta, jonka tarkoitusta muut budjetista tinkivät eivät tunnu ymmärtävän, tulee miehen elämän ja koko elokuvan vertauskuva.

Corbetin elokuva asettuu amerikkalaisuutta kuvaavien eeppisten elokuvien jatkumoon D. W. Griffithin, King Vidorin ja Michael Ciminon kanssa. The Brutalist on lähtökohdiltaan ja Brodyn roolisuoritukselta myös hyvin samantyyppinen Roman Polanskin The Pianistin (2003) kanssa kuvaamatta kuitenkaan eksplisiitisesti holokaustia vaan ennemmin sen vaikutuksia ihmismieleen. Kärsivän miesneron troopista pyristellään irti luomalla Tóthista puutteineen myös epäsamaistuttava hahmo ja hänen ympäröivistä toimijoistaan kokonaisia henkilöitä.

Elokuva luotaa Yhdysvaltojen 1900-luvun keskivaiheen yhteiskunnalliseen murrosta. Amerikkalaisuuteen yhdistetty kapitalismin ja miesegon tuhoava voima lyövät kättä kuin There Will Be Bloodissa (2007) konsanaan. Kuten Daniel Plainview teollisuuspohatta Van Buren on paholaismaisiin mittasuhteisiin kasvava rasisti ja seksuaalinen saalistaja. Houkuteltuaan pohjalla olevan Tóthin palvelukseensa alkaa tämän yhteiskunnallisen arvostuksen nousu, mutta moraalinen alamäki rikkaan miehen oikkujen ja vaatimusten kohteena, mikä saa kohtalokkaan huipentumansa italialaisen marmorikaivoksen puhtaan valkoisuuden keskellä.

The Brutalist on suhteellisen pienenä ja rajattuna tuotantona silti upeaa katsottavaa ja taidokkaasti kuvattu kapeassa kuvasuhteessa 70 mm:n filmille. Poikkeuksellisten nyrjähtäneiden kuvakulmien hyödyntäminen peilaa elokuvan sanomaa siitä, kuinka jokin on vikana materiaalisen yltäkylläisyyden maassa. Entisaikojen eeppisten elokuvien tuntua lisäävät alkusoitto sekä kestoltaan pitkän teoksen keskelle luotu väliaika. Mieleenpainuvat myös Daniel Blumbergin luomat teemamusiikit. Arkistofilmien käyttö ja erityisesti New Yorkin arkkitehtuurin kuvaus taas vahvistavat ajankuvan tuntua.

Taiteilijaa historian paineessa seuraava monumentaalinen The Brutalist sisältää niin paljon tapahtumia ja teemoja, ettei kerronnan pirstaloituvalta vaikutukselta voi ensimmäisellä katsomiskerralla välttyä. Päällimmäisenä Corbetin elokuvasta jää käteen suhtautuminen eri etnisistä, yhteiskunnallisista ja kulttuurisista taustoista tulleisiin ihmisiin. Hyväksytäänkö heidät amerikkalaisen sulatusuunin jäseniksi vai tuhoaako sen muukalaisvihamielisyys heidät kaasukammion tavoin.