The Big Sick valkokangas

Raikkaat ihmissuhdekertomukset ovat edelleen turhan harvinainen näky Yhdysvaltojen elokuvakentällä. Tämän takia näyttelijäkoomikko Kumail Nanjianin (Silicon Valley, Adventure Time) ja tuottaja-käsikirjoittaja Emily V. Gordonin luoma, löyhästi omaelämäkerrallinen romanttinen komedia The Big Sick on herättänyt laajaa mielenkiintoa. Yhdysvaltojen teatterikierroksella elokuva on noussut yhdeksi vuoden suurimmista indiehiteistä.

Käsikirjoitus pohjautuu avioparin romanssin alkuaikoihin. Kumail (Kumail Nanjiani) on pakistanilaissyntyinen aloitteleva stand up –koomikko, joka ihastuu terapeutiksi opiskelevaan Emilyyn (Zoe Kazan). Ongelmana on kuitenkin Kumailin vanhemmat (Anupam Kher, Zenobia Shroff), jotka kovasti tyrkyttävät poikaansa avioon pakistanilaistaustaisen naisen kanssa.

Emily ja Kumail riitautuvat salailun keskellä. Nuori mies on siirtymässä elämässään jo eteenpäin, mutta saa pian kuulla, että Emily on joutunut sairaalaan. Kun nainen joudutaan laittamaan koomaan oireidensa takia, ottaa Kumail välittömästi yhteyttä Emilyn vanhempiin (Ray Romano, Holly Hunter). Pariskunnan ensiasenteet sairaalassa odottavaa ex-poikaystävää kohtaan eivät kuitenkaan ole yksinomaan positiiviset.

Big Sickia on hehkutettu laajalti romanttisen komedian uudistajaksi. Hahmoasetelmaltaan se ei kuitenkaan tunnu eroavan kovin paljon Elizabethtownin (2005) ja 500 Days of Summerin (2009) kaltaisista mieskeskeisistä kehyskertomuksista. Parisuhteen sijaan elokuva keskittyy ensisijaisesti Kumailin kasvutarinaan, jota enigmaattisen pirtsakka Emily lähinnä tukee.

Vaikka tarinan tosipohjaisuus osittain perustelee ratkaisua, niin silti Emily jää hahmona häiritsevän etäiseksi. Viittaukset naisen kariutuneeseen avioliittoon unohdetaan nopeasti elokuvan aikana. Tämän lisäksi saadaan tietää, että Emily oli nuorempana todella innostunut goottikulttuurista. Siihen se sitten jääkin.

Kumailin asettuminen elokuvan päähenkilöksi ei kuitenkaan itsessään ole huono asia. 14-vuotiaana Pakistanista Yhdysvaltoihin muuttanut nuorukainen etsii paikkaansa kahden kulttuurin ristiaallokossa, johon vaikuttavat sekä länsimainen kasvuympäristö että myös islamilaisiin traditioihin tiukasti tukeutuva perhe. Hyvin luotu ja tervetullut näkökulma kulttuuri-identiteetin etsimiseen on sävyiltään koominen, traaginen ja ymmärtävä mutta myös aidon kriittinen.

Emilyn vanhempien astuessa kuvioihin mukaan fokus alkaa kuitenkin hapuilla ja kokonaisuus menettää otettaan. Rakastumisen, oikean ihmisen löytämisen ja pitkän parisuhteen filosofioita koukitaan tuttuja polkuja pitkin vanhempien kriisissä olevan avioliiton kautta. Mitään erityistä ei kuitenkaan onnistuta sanomaan. Välillä vaihdetaan paikkaa Kumailin stand up –ympyröihin, joiden parissa viihdytään reilusti yli omien kestorajojen. Elokuvasta kaikuu muutenkin Judd Apatowin tuotannollinen ääni haparoivan rytmityksen ja ylipitkän keston puitteissa.

Big Sick on kyllä paikoin oivaltava ja huumorin linja sentin verran valtavirran jenkkikomedioita kypsempää. Näyttelijät tekevät nautittavaa työtä, ja varsinkin Zoe Kazan pelastaa puhtaalla valovoimaisuudellaan sen, missä Emilyn alikirjoitettu roolihahmo tuntuu muuten kompastelevan.

Kokonaisuuden vahvuudet eivät kuitenkaan onnistu karistamaan mutkiinsa takeltelevaa kerrontaa ja yleistä epätasaisuutta, jättäen keskitasoa paremman romkomin heilumaan kuin lainavene aallokossa Pienien valopilkahdusten lomasta nouseekin hiljalleen esiin pettymyksen pistävän karvas maku.