Terminaali valkokangas

Pikakertauksena elokuvan tekijöistä: Steven Spielberg kuuluu Francis Ford Coppolan ja George Lucasin ohella amerikkalaisten elokuvaohjaajien kultaiseen sukupolveen, joka otti 1970-luvulla Hollywoodin uudella tavalla haltuunsa luomalla sarjan blockbuster-elokuvia, joiden megatuotot ylittivät tuotantokulut moninkertaisesti ja mahdollistivat yhä suurempien ja suurempien produktioiden teon. Tom Hanks on uransa koomikkona aloittanut ja tuttuun tapaan vanhemmiten vakavoitunut Hollywoodin A-listan mies. Elokuvan kynämiehiin ja tuottajiin kuuluva Andrew Niccol on uudempia kykyjä, joka on jo ihastuttanut Truman Show’lla ja upealla Gattacalla. Nimivahvan tekijätiimin yhteistyönä on nyt syntynyt The Terminal, joka on kotimaassaan kerännyt runsaasti kiitosta capramaisen positiivisesta ja sadunomaisesta otteestaan.

Terminaalissa Tom Hanks esittää krakosialaista (sic) Viktor Navorskia, joka on tullut vierailemaan New Yorkiin vain jäädäkseen lentokentälle vaeltelemaan byrokraattiseen rakoon. Muiden ongelmaksi Navorskia yrittää tyrkkiä lentokentän esimies Frank Dixon (erinomainen Stanley Tucci), Navorskiin ystävystyvät lentokentän persoonalliset työntekijät ja häneen törmää ja ihastuu Catherine Zeta-Jonesin esittämä kaunis lentoemäntä Amelia Warren. Ja jos olet nähnyt trailerin, niin tiedät suurin piirtein kaiken tiedettävissä olevan elokuvan juonesta. Eli se siitä.

Kuten tunnettua on Steven Spielberg aikamme suurimpia tarinankertojia, jonka elokuvat ovat ennen kaikkea suuren ja maksavan yleisön suosiossa, kriitikoiden ja tutkijoiden silmään pistää enemmänkin hänen hartaan lapsellinen optimisminsa sekä amerikkalaisuuden ja humaanin individualismin ylistämisensä. Terminaalia voisi pitää tämän varsin kyseenalaisen tematiikan kulminaatiopisteenä, sympaattisena ja humanistisena elokuvana aina ällöttävyyteen ja katsojan törkeään aliarvioimiseen saakka. Samalla Spielberg yrittää välillä tehdä slapstick-komediaa ja antaa joidenkin epäonnistuvien gagien kuluttaa katsojan symppisvarantoja kohtaus kohtaukselta aivan kuin varmistaakseen, että sillä katsomon tyhmimmälläkin ihmisellä on hyvät fiilikset elokuvan jälkeen.

Myös elokuvan näyttelijäkaarti koettelee söpöydellään ja herttaisuudellaan edes pientä todellisuusvastetta elokuvaltaan odottavan katsojan hermoja. Tom Hanks tekee Viktor Navorskin roolistaan aivan liian idioottimaisen ja supersymppiksen vaikuttaakseen juuri muulta kuin Forrest Gumpin kauan sitten kadonneelta isoveljeltä. Zeta-Jones on tietenkin nätti ja avoin hepsankeikka, lentokentän ruokakuski ja tullivirkailija menevät naimisiin nopeammin kuin Hanks ehtii sanoa "kolmas pääosa-Oscar". Jo mainitun Tuccin lisäksi mainion, joskin simppelin, roolin tekee 84-vuotias Kumar Pallana vanhana intialaisena siivoojana.

Onhan kivoilla elokuvilla paikkansa ja aikansa, mutta ennen kuin kukaan ehtii puolustella eskapismin suloisuutta ja optimismin oikeellisuutta, on kiinnitettävä huomiota Terminaalin ideologiseen sanomaan, joka ei ole laisinkaan sympaattinen tai humaani, vaan julma ja territoriolistinen, ja se voidaan tiivistää neljään kohtaan:

1) jos olet tulossa Amerikkaan, on sinun syytä olla lämminhenkinen aina vajaaälyisyyteen asti 2) jos olet tulossa Amerikkaan, on sinun syytä totella päätöntä byrokratiaa hinnalla millä hyvänsä 3) jos olet tulossa Amerikkaan, pyri tekemään sitä työtä, mikä on jäänyt muilta tekemättä ja olemaan muutenkin ahkera ja työteliäs 4) jos olet tulossa Amerikkaan, niin hoida hommasi ja painu takaisin kotiisi!