Strange Way of Life valkokangas

Pedro Almodóvar jatkaa Tilda Swinton yhteistyön The Human Voice (La voz humana, 2020) jälkeen englanninkielisten tarinoiden parissa toisella lyhytelokuvallaan Strange Way of Life (Extraña forma de vida, 2023). Almodóvarin pienen yleisön mikroteatterille luonnostelema kahden miehen orgastisen illan jälkeisen keskustelun ympärille rakentuva western on myös hänen ensimmäinen periodielokuvansa.

Nuoruuden lainsuojattomat ystävät sekä rakastavaiset eli tilallinen Silva (Pedro Pascal) ja sheriffi Jake (Ethan Hawke) tapaavat 25 vuoden jälkeen Bitter Creekin kaupungissa. Tapaamisen ilo ja yhdessä vietetyn intensiivisen illan kiihko vaihtuvat uuden aamun noustessa kireäksi jännitteisyydeksi, kun molemmat pyrkivät saamaan selville toistensa todelliset motiivit jälleennäkemiselle.

Hollywoodin perinteitä kunnioittavaksi lännenelokuvan pastissiksi tehty Strange Way of Life on ristiriitainen tapaus. Harvoin valkokankaalle asti on päätynyt lyhytelokuva, jossa riittää miesten välistä seksuaalista intensiteettiä, mutta jonka ympäröivä kehyskertomus ja kliininen toteutus kumisevat tyhjyyttään. Yves Saint Laurent -muotitalon tuottama ja räikeästi puvustama teos on toteutettu yhdestä Almodóvarin useasta pöytälaatikkoideasta, joista monet ovat päätyneet hänen pitkiin elokuviinsa asti.

Elokuvan vahvinta antia ovat sen keskeisen keskustelun lisäksi näyttelijäohjaus sekä toisilleen vastakkaisten Pascalin ja Hawken karismaattisten roolisuoritukset. Heidän kanssakäymisestään välittyvää kemiaa ja sen kehittymistä seuraa suurella kiinnostuksella. Vahvoista naiskuvistaan tunnetun ohjaajan mielenkiinnon kohteena ovat jälleen miesten väliset keskustelut ja suhteet, toki eri tavalla kuin riipaisevassa ja mykkäfilmejäkin kunnioittavassa elokuvassa Puhu hänelle (Hable con ella, 2002).

Strange Way of Life taas toteuttaa ajatusta siitä, että jokaisen suuren ohjaajan tulisi tehdä western. Almodóvar uskoo uudistumaan pyrkivän genren mahdollisuuksiin ja hyödyntää sitä omanlaisen lyhytelokuvansa tekoon samalla tavoin kuin David Lynch teki surrealistisen komediansa The Cowboy and the Frenchman (1988) kanssa.

Cowboyden välisen tukahdutetun rakkauden kuvauksena väistämätön vertailukohta on Ang Leen Brokeback Mountain (2005). Myös Almodóvarin tavoitteena on laajentaa genren kuvaustapoja miesten välisistä suhteista. Genren perinteiden sijaan hänellä on rohkeutta lopettaa elokuvansa aseeseen tarttumisen sijaan mahdollisuuteen rauhallisesta yhteiselosta majesteettisen luonnon keskellä.

Eurolänkkärien maisemissa Tabernasin aavikolla ja Almerían lännenelokuvien lavasteissa kuvattu teos ei juurikaan hyödynnä näitä ikonisia maisemia keskeisimpien kohtausten sijoittuessa tarkasti lavastettuihin sisätiloihin. Almodóvar tuo amerikkalaisia esikuviaan seuraavaan elokuvaansa paikallista espanjalaista maustetta Meksikoon sijoittuvissa takaumissa sekä Alberto Iglesiasin musiikin ja nimikkokappaleena toimivan Amália Rodriguesin kauniin fadon Estranha Forma de Vidan kautta.

Puolituntisen Strange Way of Lifen jälkeen esitetään samanmittainen Almodóvarin haastattelu elokuvan syntyprosessin tiimoilta. Siinä hän tuo esiin, miten elokuva olisi jatkanut Silvan ja Jaken tarinaa Sam Peckinpahin teosten hengessä, mikäli se olisi ollut pidempi. Tätä olisi lyhytelokuvan pohjalta myös toivonut, koska nyt teattereissa nähtävä elokuvan ja haastattelun kokonaisuus tuntuu vajaalta. Oltaisiin voitu odottaa, kunnes Almodóvar saa valmiiksi suunnittelemansa kolmannen lyhytelokuvan ja esittää koko temaattinen trilogia yhdessä.