Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia valkokangas

Supersankarielokuvat vakavoituvat usein, kun panokset kovenevat. Sankarien kokoontuessa yhteen on uhattuna koko maailma, eikä huumorille usein riitä aikaa. Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia lisää uhkakuviin kierroksia. Hämähäkkitiimi varautuu yhdessä pelastamaan yhden universumin sijasta lukemattoman määrän universumeja, mutta elokuva ei missään vaiheessa unohda kevyen humoristista otettaan. Animaatio lähtee puhtaalta pöydältä itsenäisenä, mutta muut versiot tunnustavana elokuvana.

Oman paikan löytäminen ei ole aina helppoa. Miles Morales on siirtynyt uuteen kouluun, jossa hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Suojelevan poliisi-isän toiveiden mukaisesti hän lupaa antaa koululle mahdollisuuden, mutta iltaisin hän livahtaa pois asuntolasta setänsä kanssa maalaamaan graffiteja. Eräänä iltana häntä pistää radioaktiivinen hämähäkki, ja Miles saa uusia voimia, jollaisia ei ole ennen nähty kuin yhdellä miehellä. Voiko olla, että Brooklynin kaduilla kulkee kaksi Hämähäkkimiestä? Ja jos heitä on kaksi, voisiko heitä olla enemmän?

Epäonnistunut koe särkee ulottuvuuksien väliset seinämät ja Milesin maailmaan tulvii joukko muita sankareita, joita hämähäkki myös on purrut. Hämähäkkiversumin laajetessa laajenevat myös elokuvan animaation ulottuvuudet. Visuaalisesti rikas maailma leikittelee erilaisilla animaatiotyyleillä, tekstuureilla ja väreillä. Kantavina rakennuspalikkoina toimivat vanhojen sarjakuvien täplikäs maailma ja värikylläinen tietokoneanimaatio. Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia on riemukas supersankarielokuva, jonka suonissa virtaa värikäs muste.

Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumin kupliva huumori on monipuolisesti populaarikulttuurisilla viittauksilla sävytettyä. Sen itseironinen huumori perustuu Hämähäkkimiehen pitkän historian seikkaperäiseen tuntemiseen. Kaiken huumorin keskellä on lämmin tarina perheestä, mikä on aina ollut tärkeä osa Hämähäkkimiehen luomiskertomusta. Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumista löytyy yllättävää syvyyttä sen tavassa käsitellä traumoja. Rakkaan perheenjäsenen menetys voi syöstä ihmisen pimeyteen tai se voi inspiroida häntä auttamaan muita. Elokuvan lempeys vain syventää sen huumorin voimaa.

Tuotantotiimistä löytyvät tutut nimet Phil Lord ja Christopher Miller, joista edellä mainittu on myös käsikirjoittanut Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumin. Kaksikon rajattoman kekseliäisyyden on voinut laittaa merkille jo Poutapilviä ja lihapullakuuroja (2009) ensimmäisessä osassa sekä Lego elokuvassa (2014). Kuten aiemmat tarinat osoittavat, suurella sydämellä tehty huumori toimii paremmin kuin pelkkien vitsien varaan rakennettu viihde. Lego Batman elokuva (2017) yritti samaa lähestymistapaa, mutta jäi vain tyhjäksi vitsikimaraksi.

Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia on mainio yllätys. Se muistuttaa, että naamion takana sankari voi olla kuka vain. Oman paikkansa ja vahvuuksien löytäminen ei ole helppoa kenellekään olipa mistä universumista tahansa. Älykäs animaatio suhtautuu lempeydellä nuoruuden epävarmuuteen. Se muistuttaa, että ratkaistuja ongelmia seuraavat uudet ongelmat, joten tärkeintä on pitää läheiset lähellä ja keskittyä nykyhetkeen.