Pelastakaa sotamies Ryan valkokangas

Pelastakaa sotamies Ryanin Omaha Beachilla ei Robert Mitchum juokse sikari suussa, vaan siellä virtaa veri, sisälmykset, hiki ja kyyneleet. Pelastakaa sotamies Ryan alkaa lyhyen intron jälkeen lohduttomilla ja todentuntuisilla tuonelan tuokiokuvilla Normandian maihinnoususta 6. kesäkuuta 1944. Amerikkalaiset rantautumisalukset lähestyvät kohti Omahaksi nimettyä rantakaistaletta, jossa tapahtuivat koko maihinnousun verisimmät, tuhansittain kuolleita ja haavoittuneita vaatineet taistelut. Muistan Oliver Stonen sanoneen eräässä haastattelussa Platoonin (1986) valmistumisen aikoihin, että realistinen sotaelokuva on sellainen, jossa viereisen miehen pää räjähtää pieniksi kappaleiksi. Tämän takia Stone sanoi karsineen Platoonin verisyyttä tehden elokuvan naisille ja lapsille. Spielbergin asenne on toisenlainen: hän käyttää äärirajoille vietyä eksplisiittistä väkivaltaa herättääkseen katsojissa sodan sekä fyysisen että henkisen kauhun ja terrorin. Tämän takia Pelastakaa sotamies Ryan on enemmänkin ravisteleva tunne-elämys kuin tavallinen valkokankaan katselukokemus.

© 1998 DreamWorks

Normandia, Omaha Beach 6. kesäkuuta 1944. Kapteeni Miller (Tom Hanks) nousee miehineen ensimmäisen maihinnousuaallon mukana rantakaistaleelle, jossa on helvetti irti. Kärsien raskaita menetyksiä amerikkalaiset onnistuvat kuitenkin raivaamaan tiensä läpi raskaan saksalaispuolustuksen. Verisen maihinnousun jälkeen Miller saa uuden tehtävän: hän lähtee seitsemän miehen kanssa etsimään sisämaahan laskuvarjojoukoissa hypännyttä sotamies Ryania (Matt Damon).

© 1998 DreamWorks

Ryanin kaikki kolme veljeä ovat kaatuneet muutaman päivän sisällä, jolloin esikuntakenraali päättää kotikamaralla, että Ryan on etsittävä linjojen takaa ja lähetettävä kotiin. Äiti ei saa menettää neljättä poikaansa ja siksi Miller miehineen joutuu laittamaan itsensä likoon yhden miehen pelastamiseksi armeijan PR-tehtävän puolesta. Kukaan ei kuitenkaan tiedä missä Ryan on, koska joukot ovat pahasti hajautuneet. Ja niin alkaa etsintäpartion synkkä matka läpi sodan runteleman maiseman.

Tärkeintä on ihminen

Ensimmäisen puolen tunnin aikana Spielberg heittää katsojan silmille sellaisen helvetillisen teurastuksen, että vastaavaa ei ole valtaelokuvassa nähty. Kamera on jatkuvassa liikkeessä sekasorron keskellä, luodit repivät ensimmäiset miehet ennen kuin nämä ovat ottaneet askeltakaan kohti rantaa. Katsoja istutetaan keskelle myrskykeskusta eikä kurimuksesta ole muuta ulospääsyä kuin jotkut sekunnit jyskyttävien saksalaisten konekiväärien takana. Nerokkaasti kuvatun maihinnousukohtauksen intensiteetti on mieletön. En muista kokeneeni yhtä puistattavaa vyörytystä sitten sen jälkeen, kun näin ensimmäisen kerran Sam Peckinpahin Hurjan joukon (1969) 13-vuotiaana.

Pelastakaa sotamies Ryan alkaa ja loppuu kuvaan läpikuultavasta Yhdysvaltain lipusta. Sanoma on selkeä: politiikalla, aatteilla tai rahalla ei ole mitään merkitystä silloin, kun niiden varjolla aiheutetaan järjetöntä inhimillistä kärsimystä. Spielbergille tärkeintä on ihminen, mikä kulminoituu elokuvan nimeä vasten ja on johdonmukaisesti läsnä koko ajan. Sanomansa Spielberg ruumiillistaa kärsivällisesti rakennettuihin, arkkityyppisiin henkilöhahmoihin: keskiluokkainen jokamies, kapteeni Miller; mälliä jauhava perusjenkki, kersantti Horvath (Tom Sizemore); suulas Brooklynin kovanaama, sotamies Reiben (Edward Burns); etelän omalaatuinen, Raamatun lauseita hokeva kasvatti, tarkka-ampuja Jackson (Barry Pepper); nenäkäs amerikanjuutalainen, sotamies Mellish (Adam Goldberg); juntti amerikanitalialainen, sotamies Caparzo (Vin Diesel); sympaattinen lääkäri Wade (Giovanni Ribisi) ja älykkö yliopistoihminen, korpraali Upham (Jeremy Davies). Luonnenäyttelijät selviytyvät rooleistaan hienosti ja tulkitsevat kouriintuntuvalla väkevyydellä, miten erilaiset ihmiset pärjäävät eri tavoin keskellä inhimillisen käsityskyvyn ylittävää sotanäyttämöä.

Spielbergin uutukainen saisi täydet pisteet ellei ohjaaja olisi sortunut pariin helppoon ratkaisuun. Esimerkiksi, minkä takia upeaa kertomusta on haluttu periamerikkalaisesti vesittää imelällä taustatarinalla, jossa vanhus muistelee menneisyyttä kuin jossakin Titanicissa (1997)? Taustatarina vie voimaa pois myös kapteeni Millerin mykistäviltä viimeisiltä sanoilta sotamies Ryanille: "Ansaitse tämä." Kyllä sodasta henkiinjääneiden kipeät tunnot olisivat tulleet selväksi ilman täysin turhaa alleviivaamistakin. Amerikkalaisen sotaelokuvan perinteessä Pelastakaa sotamies Ryan on kuitenkin lajityyppinsä ehkä ylväin edustaja. Spielberg on tehnyt taideteoksen, jota eivät rasita kansalliset painotukset tai amerikkalaisen sankaruuden hehkutukset. Elokuva on, väkivaltaisuudestaan huolimatta, erittäin terve elämys jokaiselle, joka haluaa nähdä muutakin kuin tylsistävää keskivertoviihdettä.