Saippuaprinssi valkokangas

Nuori tyttö (Pamela Tola) päätyy sattumalta suositun saippuasarjan käsikirjoittajaksi. Hän ihastuu sarjan suloiseen päätähteen (Mikko Leppilampi) ja saa lemmenkilpailijakseen sarjan tuottajan (Outi Mäenpää). Saadakseen pojan itselleen, tyttö alkaa kirjoittaa tarua todeksi ja totta taruksi. Jotenkin kaikki menee vain vähän överiksi. Kolmiodraama tiivistyy kuin Forrestereilla konsanaan niin kameran edessä kuin takanakin.

Edellinen kuulostaa oikein herkulliselta jälkimodernin ajan metaseikkailulta ja saippuasarjan kulissit idearikkaalta miljööltä. Odotukset ovat kovat, etenkin kun kyseessä on Tulisuudelma-nimisen saippuasarjan tekeminen. Sarja kertoo urheasta palomies Anterosta, joka pelastaa liekeistä söpöjä dalmatialaisia. Mutta mitä tapahtuu loistavalle elokuvaidealla puolessatoista tunnissa?

Saippuagenren vakiintunut asema mahdollistaa oivallisesti kevyen parodisen revittelyn. Myös laajeneva kotimainen elokuvakulttuuri on nykyään suopea muullekin kuin levottomalle rakkaudelle ja suurmieskuvauksille – mitenkään palomiehen suurmieheyttä kyseenalaistamatta. Jossakin on silti menty vikaan. Iloisen sekamelskakomedian kasaaminen vaatii huolellisuutta. Saippuaprinssissä parodia jää puolitiehen ja henkilöhahmot keskiviivan väärälle puolelle. Elokuva on aidosti hauska vain hetken. Näihin hetkiin kuuluu Tulisuudelman intensiiviset katseet ja osuva vakavan taiteen kritiikki.

Elokuvan viallisuus paikantunee viimeistelemättömään käsikirjoitukseen ja epätarkkaan toteutukseen. Tekijöiden sanoin elokuva perustuu tositapahtumiin – hymiöllä varustettuna. Rakkaat ideat on ilmiselvästi unohdettu tappaa. Aika ajoin koko elokuva vaikuttaakin vain sisäpiirivitsiltä. Hyvä idea on vasta alku hyvälle tarinalle.

Siniveristä saippuaa ovat olleet sekoittamassa ohjaaja Janne Kuusi ja käsikirjoittaja-tuottaja Aleksi Bardy. Kuusen viimeaikaisiin töihin kuuluu televisiosarja Vapaa pudotus (2002) sekä elokuva Kukkia ja sidontaa (2004). Bardy taas on toiminut näkyvästi sekä tuottajana että käsikirjoittajana. Saippuaprinssiin on oletettavasti vaikuttanut ennen kaikkea Bardyn työ niin Salattujen elämien, Kotikaudun kuin myös Käenpesän käsikirjoittajana. Sekä Kuusi että Bardy ovat tehneet kunnioitettavaa työtä elokuvan parissa. Sininen veri voi olla ylvästä, mutta joskus se on valitettavasti hiukan heikkoa ja sisäsiittoista.

Kunnon päivittäisdraaman tapaan Saippuprinssissä on laaja henkilögalleria. Sivurooleihin on nokkelasti valittu muun muassa Kotikadusta ja Salatuista elämistä tuttuja näyttelijöitä. Erityisen innostava on myös W-tyylistä tutun Zarkus Poussan rooli äänitehostemiehenä. Nokkeluudet ja ajoittain oivalliset karikatyyrit eivät kuitenkaan pidä tarinaa kasassa. Kunnon saippuasarja kestää satoja tunteja, Saippuaprinssi sitä vastoin yksi ja puoli. Siinä ajassa mehukaskaan henkilöjoukko ei ehdi saada tulta alleen. Hyvien näyttelijöiden esittämät roolit ehtivät vain häivähtää olemattoman hetken kiivastahtisen tarinakuljetuksen pyörteissä. On yritetty liian paljon liian nopeasti.

Komedia lajityyppinä velvoittaa ottamaan asiat kevyesti. Keveys ei kuitenkaan tarkoita henkilöhahmojen haurautta. Saippuaprinssin hahmot ovat häiritsevän raakileita ja tapahtumat etenevät liian helposti ja arvattavasti. Loppu ei yllätä enempää kuin puhtaat kädet pesun jälkeen.