Riisuttu mies valkokangas

Antti Pitkänen (Samuli Edelmann) on tahdoton aasi, joka on tiukasti vaimonsa (Matleena Kuusniemi) talutusnuorassa. Vaimo Tuula tulee pappissuvusta ja tahtoo miehestään piispan Piispan (Jussi Parviainen) paikalle. Antti työskentelee kirkkoherrana sekalaisessa seurakunnassa työtovereinaan hyviä paimenia edustavat Markku (Mikko Kouki) ja Vilma (Laura Malmivaara). Seurakuntatyön kustannuksella Antista ryhdytään muovaamaan raflaavaa piispaehdokasta vaimon ja Piispan tarkassa ohjauksessa. Matkalla kirkolliselle huipulle hän uhraa Markun, alkoholisoituneen idolinsa ja omatuntonsa. Ennen pitkää kirkonmies huomaa eksyneensä kauas Kristuksen opetuksista, ahnehtineensa ja tehneensä huorin. Lopulta aasi näyttää todelliset karvansa. Söpö eläin onkin pahaäänisen itsepäinen ja uskollinen todelliselle isännälleen.

Aku Louhimiehen ohjaamaa elokuvaa on luonnehdittu tarinaksi tekopyhyydestä. Se on paljon sanottu. Ensimmäisen tunnin aikana kirkon työntekijät sekoilevat, naivat, ryyppäävät ja ovat alasti kaiken aikaa. Rohkeaa? Ei, vain mielikuvituksettoman mauttomasti kuvattua. Se, että papitkin ovat vain ihmisiä, tulisi vähemmälläkin selväksi. Toinen puoli elokuvasta etenee hieman rauhallisemmin ja siinä keskitytään eksyneen karitsan itsensä löytämiseen ja johdattamiseen oikealle polulle. Näissä keskittyneimmissä kohtauksissa pilkahtaa ajoittain ohjausjälki ja näyttelijöiden todellinen läsnäolo.

Elokuvana Riisuttu mies on sekava, ryhditön ja jopa keskeneräinen. On kuin tekijät eivät olisi osanneet päättää tekevätkö he satiiria vai draamaa. Nyt tuloksena on vain ylipitkä elokuva, joka on täynnä tahattoman huumorin puolelle taipuvia kohtauksia. Tietyt tyylikeinot toistuvat ja kehittyvät parodisen itsetarkoituksellisiksi. Näin esimerkiksi Irtiottoja -sarjassa nähty ja Pahassa maassa jalostunut leikkaus keskelle kohtausta tai realismia tavoitteleva näytteleminen, johon kuuluu änkyttäminen, repliikkien toisteleminen ja yleinen sähläys.

Riisutun miehen ympärillä on kohistu pitkään. Elokuvan käsikirjoitus on muokattu Veli-Pekka Hännisen alkuperäiskäsikirjoituksen Herran pelko pohjalta. Hännisen mielestä jopa niin, että hän haastoi tuotantoyhtiön oikeuteen tehdyistä muutoksista. Samalla on ollut puhetta elokuvan kirkkoon kohdistuvasta kritiikistä. Olisikin mielenkiintoista saada verrata muokattua versiota alkuperäiseen käsikirjoitukseen, koska Riisutun miehen kritiikin kärki harottaa ties minne. Elokuva yrittää pyllistää tiukkoihin lipereihin ja kultaisiin risteihin pukeutuville kirkkoisille, jotka käyskentelevät kristallikruunujen ja parkettien loisteessa kaukana sieltä, missä todellista seurakuntatyötä pitäisi tehdä. Toisaalla se kumartaa lapsille ja eläimille, joita elokuvassa sitten hellitään oikein antaumuksella. Jos yhtälö vaikuttaa ontuvalta, voi vain kuvitella miltä se näyttää valkokankaalla.