Riemukas Robinsonin perhe valkokangas

Disneyltä on taas tullut yksi lämminhenkinen, lapsille suunnattu animaatio, jossa yksinäinen sielu etsii rohkeasti itseään ja omaa paikkaansa maailmassa. Näinä japanilaisen animen ja muiden hulppeiden animaatiotuotantojen aikoina Disneyllä on kova työ pitää lastenelokuvien mestaroinnin asemastaan kiinni, sen verran riemukkaita ovat viime vuosien Shrekit ja Henkien kätkemät olleet.

Riemukas Robinsonin perhe on tarina orpokodissa kasvaneesta Laurista, joka tieteellisiä lahjojaan käyttäen keksii muistiskannerin palauttaakseen ainoan muistonsa äidistään. Tulevaisuudesta saapunut tarinan pahis Koppahattunen kuitenkin varastaa Laurin kojeen, ja Vilppu-niminen poika, tulevaisuudesta hänkin, hakee Laurin aikamatkalle, jotta skanneri saataisiin takaisin. Tarkoitus on säilyttää tulevaisuus muuttumattomana, jotta Koppahattunen ei pääse sitä omiin tarkoituksiinsa runtelemaan.

Riemukas Robinsonin perhe on aikamatkaseikkailu, jossa menoa ja vauhtia riittää. Lauri kokee matkallaan kaikenlaista ja tapaa erikoisen ja ihastuttavan Vilpun perheen, Robinsonit, joihin kuuluu jos jonkinmoista persoonaa. Kerronta etenee reippaasti ja tekijöiden kädenjälki on ihan moitteetonta.

Kuten usein, tässäkin animaatiossa on monia viittauksia eri elokuvan tyylilajeihin ja esteettisesti ja kerronnallisesti mennään niin Matrixin, Terminatorin kuin Paluu tulevaisuuteen -elokuvien sekä mafiaelokuvienkin hengessä. Moraalisesti arveluttavia nämä referenssit eivät kuitenkaan ole, varsinkaan kun lapset tuskin niitä kaikkia edes tunnistavat. Ne onkin suunnattu enemmän aikuiskatsojia varten.

Myös Tim Burtonin kerronnan maailma tulee muutamista elementeistä mieleen. Burtonin luottosäveltäjä Danny Elfman vastaakin elokuvan musiikista. Odottamaton ja miellyttävä yllätys on Rufus Wainwrightin kappaleiden osuus elokuvassa. Hienon lauluntekijän musiikki istuu yllättäen hyvin lapsille suunnattuun animaatioon.

Vaikka elokuva on tuttua Disney-filosofointia, korneilta ylilyönneiltä vältytään. Joskus kankeasti kalskahteleva dubbaus soljuu tällä kertaa luontevasti ja hahmot ja niiden ääniä tulkitsevat näyttelijät onnistuvat tavoittamaan toisensa. Erityisesti Laurin huonetoverin Kuupan kohtalo koskettaa, ja pienen pojan surumielinen olemus nostaa jopa palan kurkkuun. Muun Disneylle tyypillisen perusjengin muodostavat hassut Robinsonin perheen jäsenet, Laurin luottohoitaja orpokodista ja Koppahattunen.

Aikamatkailujuoni kuitenkin mietityttää. Mahtavatko kahdeksanvuotiaat lapset ymmärtää elokuvan siirtymiä ja kokonaisuutta, kun nämä tieteelliset ja juonelliset osat selitetään melko vauhdikkaasti? K7-ikäraja on tässä mielessä varsin sopiva, ja myös siksi, että elokuva voi olla liian pelottava kaikkein nuorimmille katsojille. Toisaalta turhalta lässytykseltä onneksi vältytään, eikä kohdeyleisöä aliarvioida.

Riemukas Robinsonin perhe ei tarjoa sinällään mitään uutta, ja siinä käsitellyt ihmisyyden ja oikein tekemisen teemat ovat olleet lastenelokuvissa jo pitkään peruskauraa. Elokuva on kuitenkin mukiinmenevä kokonaisuus ja tavoittaa todennäköisesti kohdeyleisönsä. Tulevaisuuden ja menneisyyden koskemattomuuden ja ennalta määrätyn kohtalon olemassaolon pohdiskelu saattaa sen sijaan mennä lapsilta ohi.