Reality valkokangas

Reality-elokuvassa seurataan 25-vuotiaan entisen Yhdysvaltain ilmavoimien, nykyisen signaalitiedustelun työntekijän Reality Leigh Winnerin (Sydney Sweeney) kuulustelua, joka johtaa pidätykseen. Syynä kuulustelulle on oletettu salaisten tietojen vuotaminen. Myöhemmin selviää, että kyseessä on väitetty Venäjän sekaantuminen vuoden 2016 Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin. Elokuvan dialogi on otettu suoraan FBI:n kuulustelunauhoista.

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Tina Satter teki FBI:n nauhoituksista ensin näytelmän nimeltä Is This a Room (2019). Realityn pääosien näyttelijät olivat nähneet näytelmän ennen kuvauksia. Keskeinen kolmikko eli Reality Winner ja kaksi kuulustelijaa, agentit Garrick (Josh Hamilton) ja Taylor (Marchánt Davis), ovat läsnä miltei joka kohtauksessa, yhdessä huoneessa Realityn kotona. Tapahtumien edetessä ahdistus ja intensiteetti kasvavat minuutti minuutilta, huoneen tunkkaisuuden ja tuskanhien voi miltei haistaa.

Tina Satter on saanut puristettua alle puoleentoista tuntiin melkoisen määrän ahdistusta. Vaikka dialogi ja tapahtumat ovat elävästä elämästä, mikään todellisuuden rekonstruktio Reality ei kuitenkaan ole. Ja tuskin elokuva sellainen voisi koskaan ollakaan. Ääniraita on huomaamaton, mutta siellä jossain se kuitenkin on, kuuluvimmin silloin kun korostetaan jonkin detaljin sensurointia. Elokuvalliset kikat ovat vähäisiä, mutta toimivia. Kun ohjaaja haluaa alleviivata päähenkilön ahdistuksen kasvua huippuunsa, muuttuu todellisuuden kuvaus hetkeksi miltei psykedeeliseksi, dialogin absurdin luonteen mukaan. Onko kissa sängyllä vaiko sen alla, kuka tietää.

Tapahtumien todellisuutta korostetaan hillitysti käytetyillä somepostauksilla ja uutispätkillä, ja välillä vilautetaan alkuperäisen kuulusteludialogin litterointia. Realityn huoli lemmikeistään ei jätä katsojaa kylmäksi, ja onneksi tässä todellisuuden kuvauksessa myös FBI:n agentit ovat koira- ja kissaihmisiä, eivät mitään tunteettomia ihmispetoja.

Hyvän vertailukohdan Realitylle tarjoaa ensi-illan kanssa samaan aikaan Yle Areenassa esitettävä Gavin Hoodin Official Secrets (2019), joka on tavanomaisemmin keinoin toteutettua draamaa samanlaisesta aiheesta, eli nuoren naisen toteuttamasta salaisiksi luokiteltujen tietojen vuodosta tiedotusvälineelle. Miksi he tekivät sen, jää katsojan pohdittavaksi. Monen moraalinen kompassi osoittanee samaan suuntaan kuin Realityn ja muiden väärinkäytösten ja likaisten valheiden paljastajien.

Reality Winner yrittää selittää kuulustelijoilleen, miltä hänestä tuntui, kun viikosta toiseen työpaikalla möykkäsi Fox News, vaikka hän oli pyytänyt toistuvasti sen hiljentämistä. Sama valehtelu ja asioiden pimittäminen suurelta yleisöltä, eli kansalta, jatkui ja jatkui Mr. Trumpin vetäessä show’ta. Millaiset päättäjät katsovat tarpeelliseksi valehdella jatkuvasti ihmisille, ja miksi virkamiesten pitäisi osallistua valehteluun, salaamiseen ja pimittämiseen? Ehkä totuus voisi joskus olla vapauttava, vaikkakin hetkeksi kirpaiseva asia. Kenelle tässä töitä tehdään, Trumpille vaiko amerikkalaisille, joutuu ja joutui moni älykäs ja tunteva amerikkalainen miettimään. Realityn mitta tuli niin sanotusti täyteen, hän päätti puhaltaa pilliin.