Project Wolf Hunting valkokangas

Toronton elokuvajuhlien Midnight Madness -sarja tarjosi viime vuonna tasokkaan otannan vaihtoehtoista genre-elokuvaa. Weird al Yankovicin elämäkertaparodia Weird: The Al Yankovic Story sekä Ti Westin kauhuslasher Pearl nousivat yhdessä Jalmari Helanderin Sisun kanssa festivaalin kuumiksi nimiksi. Näiden lisäksi huomiota herätti myös eteläkorealaisen Kim Hong-sunin toimintaelokuva Project Wolf Hunting.

Project Wolf Hunting on Hong-sunin viides kokopitkä ohjaustyö. Kotimaassaan peruspätevänä genreohjaajana tunnettu mies ei ole kansainvälisillä kentillä juurikaan noussut esille. Toronton elokuvajuhlien jälkeen levitysoikeudet yli neljäänkymmeneen maahan muuttivat kuitenkin asetelmia. Suomessa elokuva saapuu valkokankaille Night Visionsin levittämänä.

Filippiineiltä Etelä-Koreaan suuntaava rahtilaiva pitää sisällään räjähdysherkkää lastia. Tarkkaan valvotuissa hyteissä istuu joukko Korean vaarallisimpia rikollisia matkalla kotimaansa oikeudenkäyntiin. Kun laivan yhteydet ulkomaailmaan katkeavat, pääsee sadististen tappajien joukko vapaaksi. Pieni poliisijoukko taistelee hengestään valtamerellä tietämättä, että laivan lastiruumaan on kätketty vielä vaarallisempi yllätys.

Korealaiset genre-elokuvat ovat jo tovin tarjonneet räväkän vaihtoehdon Hollywoodin steriloiduille väkivaltakuvauksille. Zombie-elokuvat Train to Busan (2016) ja jatko-osa Peninsula (2020) nousivat kansainvälisiksi hiteiksi ja niiden hengenperimä on läsnä myös Project Wolf Huntingissa. Dynaaminen selviytymiskauhu ei kuitenkaan tyydy istumaan samojen vakiintuneiden genrerajojen sisällä.

Hong-sunin teos on kuin hybridi Con Airia (1997), Predatoria (1987) ja Alienia (1979) marinoituna zombie-elokuvien sävyissä. Yhteen suuntaan lähtevä kokonaisuus vaihtaa nopeasti kaistaa, lisää kierroksia ja hyppää uusille ajoradoille kummempia kyselemättä. Mukana on samaa leikkisyyttä ja heittäytymistä kuin videokauden roskatuotoksissa, mutta ilman amatöörimäisyyden painolastia. Oman sykkeensä antaa teoksen lihaskudoksia repivä väkivaltainen ote, joka hemmottelee erityisesti itäaasialaisen genre-elokuvan ystäviä.

Vankka asenne ja lukkiutumaton lähestymistapa tekevät kokonaisuudesta nautittavan joskaan ei tyylipuhtaan kaksituntisen. Ohjaaja osaa hyödyntää suljetun tilan jännitettä kiitettävästi ja teoksen energiahuippujen kohdalla käydään lähellä erinomaisuutta. Loppua kohden mukaan astuu kuitenkin vääjäämätön toisteisuus ja jatko-osaa petaava finaali on melkoinen mahalasku lupaavan alun jälkeen.

Tarinassa kulkee viittauksia toisen maailmansodan japanilaismiehitykseen Filippiineillä. Ihmiskokeet, kidutukset ja miehitetyn maan synkkä historia tuovat kaikuja todellisuudesta, mutta syvempää merkitystä taustalta on turha hakea. Ohjaaja ammentaa käsikirjoitukseensa ideoita eri lähteistä sitoen niitä toisiinsa mutta ei missään vaiheessa pyri luomaan läpileikkaava kommentaaria. Ja oikeastaan parempi näin.

Siihen mihin Project Wolf Hunting tähtää, se myös määrätietoisesti onnistuu. Vaikka teho vaimenee loppukolmanneksella, niin mukana kulkee riittävästi oivaltavuutta ja rohkeaa kokeilua, että teosta on helppo arvostaa. Lajinsa uutta merkkipaalua tässä ei taota, mutta päästään riittävän etäälle unohdettavasta keskitasosta.