Presidentintekijät valkokangas

Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjasta kertova Presidentintekijät tarjoaa mielenkiintoisen kurkistusluukun politiikan taustamaailmaan, jota on käsitelty viime vuosina sellaisissa hittisarjoissa kuin House of Cards (2013–) ja Vallan linnake (2010–2011, 2013). Tosielämässä meno on astetta arkisempaa, mutta aihe on silti tervetullut kotimaisiin elokuvatuotantoihin.

Presidentintekijät sijoittuu pääosin kokoomuksen puoluetoimiston neuvotteluhuoneeseen. Show'ta vetää puoluesihteeri Taru Tujunen, mutta äänessä ovat myös viestintäkonsultti Kirsi Piha, varainhankinnasta vastaava Hjallis Harkimo, Niinistön erikoisavustaja Mikko Kortelainen ja monet muut puolueen taustavaikuttajat. Palaverien välissä elokuvassa vieraillaan erilaisissa vaalitapahtumissa, joissa myös Niinistö on usein paikalla.

Elokuva lähtee liikkeelle noin kaksi kuukautta ennen ensimmäisen kierroksen vaalipäivää. Kampanjan alku ei ole lupaava: puolueen juhlatilaisuuksissa ei käy väkeä, ja tunnelma vaaliväen keskuudessa on vaisu. Tujunen ja kumppanit valittavat, että Niinistö ei saa samanlaista nostetta kuin vuoden 2006 vaaleissa, joissa hän haastoi Tarja Halosen. Niinistö on tullut medialle liian tutuksi, minkä vuoksi kaikki puhuvat nyt vain Haavistosta. Syytä vieritetään myös Niinistölle, joka pelkää liikaa omaa häviötään. Se tekee hänet ylivarovaiseksi.

Elokuvan jännite nousee ja laskee kampanjaväen stressitason mukana. Vaikka Niinistön kannatusluvut huitelevat pari kuukautta ennen vaaleja lähes seitsemässäkymmenessä prosentissa, tilanne on epävarma. Kukaan ei tiedä varmaksi, kenet Niinistö kohtaa toisella kierroksella ja kestääkö hänen etumatkansa loppuun saakka. Kun kampanjointi ei suju odotetulla tavalla, ihmiset laukovat tilanteesta omat tulkintansa.

Elokuvan kannalta on valitettavaa, että presidentinvaalit eivät olleet lopulta erityisen jännittävät. Haavisto teki jättiyllätyksen päästessään toiselle kierrokselle, mutta hän ei pystynyt haastamaan Niinistöä missään vaiheessa tasaväkisesti. Se näkyy myös elokuvan loppupuolella, jossa kampanjaväen kireys on poissa ja he pystyvät peittelemään itsetyytyväisyyttä vain vaivoin kasvoiltaan. Se ei ole kovin jännittävää katsottavaa.

Presidentintekijät on elokuva politiikan taustavaikuttajista, ja palaverit paljastavat heistä yhden puolen. Olisi kuitenkin ollut kiinnostavaa nähdä, millä tavalla heidän tyylinsä ja persoonansa eroavat suljettujen ovien ulkopuolella. Kenttätyön kuvaaminen olisi tuonut elokuvaan myös lisää toimintaa, joka jää nyt melko vähäiseksi. Sellaisenaankin elokuva saa katsojan silti pohtimaan, missä määrin presidenttiehdokkaat ovat omien arvojensa ja asioidensa ajajia ja missä määrin kampanjaväen minuuttiaikataululla toimivia marionetteja.

Presidentintekijöitä on puitu viime viikkoina ahkerasti julkisuudessa. Kohu on turhaa. Tuukka Temosen ohjaus on asiallista ja ammattitaitoista, mutta kovin syvälle se ei yllä henkilökuvissa ja jännitteen luomisessa. Kampanjaväkeä ohjaaja kuvaa melko kiltisti, ilman suuria paljastuksia, mitä vasten kohu tuntuu vielä käsittämättömämmälle.