Parker valkokangas

Donald E. Westlaken luomalla Parker-hahmolla on pitkä historia valkokankaalla, vaikka yhtenäistä sarjaa ammattirikollisesta ei vielä tähän mennessä olekaan saatu aikaiseksi. Westlake kirjoitti elämänsä aikana yli 20 Parker-kirjaa, joista reilu neljännes on filmatisoitu. Yksi jopa itsensä Godardin toimesta, luvatta tosin. Viimeisen 45 vuoden aikana Parkeria on esittänyt niin Lee Marvin kuin Mel Gibsonkin.

Nyt vuorossa on Jason Statham, joka saa kunnian esittää Parkeria ensimmäistä kertaa kyseisellä nimellä. Aiemmissa adaptaatioissa hahmon nimi on jostain syystä aina ollut eri. Ohjaajana on veteraani Taylor Hackford, jonka ansioluettelo on täynnä erityyppisiä elokuvia. Täysin päinvastoin siis kuin Stathamilla, joka näyttelee lähinnä itseään suoraviivaisissa toimintatrillereissä.

Stathamin yksioikoisuus ei ole huono asia. Suoraviivaisia, itsensä vakavasti ottavia toimintaelokuvia ei ole liikaa, ja Stathamilla on toimintatähden karisma ja fysiikka. Parkerkin olisi ollut parempi elokuva, jos se olisi ollut yksinkertaisempi. Nyt alkupuolen juonenkehittelyt ja pohjustukset antavat ymmärtää, että kyseessä olisi suurempikin rikoseepos, mutta loppupuolella elokuva lässähtää tavanomaisuuden tasolle.

Parkerilla on yksinkertaiset säännöt. Keikalla muiden pitää tehdä, mitä hän sanoo, eikä hän vahingoita ketään, joka ei sitä ansaitse. Kun huvipuistoryöstön saaliinjaosta tulee riitaa, päättävät kumppanit ottaa Parkerin päiviltä. Mies jää kuitenkin eloon, eikä mielessä ole muuta kuin kosto. Puolet elokuvasta tapahtuu Miamissa, jossa petolliset partnerit puuhaavat uutta ryöstöä. Asiaa vaikeuttaa kelmien kytkökset Chicagon mafiaan.

Alun ryöstö on nokkelasti ja näyttävästi tehty, ja niin kauan kuin Parkerilla on hätä itsensä tai lähimmäistensä puolesta, elokuva vyöryy vaivattomasti eteenpäin. Toimintaa on sopivasti, ja Parkerin suoraviivaisuus tekee kohtauksista yllättäviäkin. Miamiin saavuttaessa energia kuitenkin lopahtaa, mikä on pitkälti Jennifer Lopezin syytä. Lopez näyttelee elämän umpikujassa olevaa kiinteistövälittäjä Leslietä, joka haaveilee paremmasta elämästä.

Lopezin rooli elokuvassa on iso, vaikka hänen roolihahmonsa on turha. Loppuun asti odotin, että Leslie liittyisi jotenkin oleellisesti tapahtumiin, että hänen hahmollaan olisi jokin dramaattinen funktio. Mutta ei. Luultavasti nimekkään tähden takia roolia on paisuteltu vailla perusteita. Elokuva käyttää aikaa esimerkiksi Leslien perään haikailevan poliisimiehen esittelyyn, mistä jälleen kerran olettaa, että lopussa kaikki langat kiedotaan yhteen.

Mutta eipä poliisimiehelläkään sen kummempaa funktiota tarinassa ole. Kaksi tuntia kestävä elokuva olisi ollut toimivampi tiiviimpänä, koska loppupuolella ei sen kummempia yllätyksiä enää tarjoilla. Toiminnassa ei ole silloinkaan varsinaisesti mitään vikaa, mutta draaman puute latistaa sitä melkoisesti.