Monsterit Oy valkokangas

Tietokoneella tehdyt animaatiot olivat vielä ensimmäisen Toy Storyn (1995) aikoihin uutta ja ihmeellistä katsottavaa. Sittemmin valkokankaille on vyörytetty toinen toistaan hulppeampia tietokoneanimaatioita ja nyt pikseleillä piirretyistä tekeleistä on tekninen uutuuden viehätys kadonnut jo kokonaan. Pixarin kuuluisan animaatiostudion tuorein elokuva on toteutukseltaan luonnollisesti mallikas, mutta kun audiovisuaalinen silmänruoka on rutinoitunut jo kaurapuuroksi, nousee tarina juonineen entistä merkittävämpään asemaan, ja tästä näkökulmasta ei Monsterit Oy kovin juhlavia elämyksiä tarjoa.

Monsterit Oy on Monsterilan energiayhtiö, joka tuottaa energiaa lasten kirkumisesta. Koulutettuja ja pelottavia monstereita lähetetään komeron ovien kautta kakarien makuukamareihin pelottelemaan ihmispienokaisista ulos rääkyvää energiaa. Tehokkaimmat energian hankkijat ovat Tarmo Karvanen ja Masi Pallopää. Monsteriparivaljakko saa riesakseen monsterilaan vahingossa putkahtavan ihmislapsen, joka on ennen näkemätön uhka koko kummalliselle yhteisölle. Siinäpä on parilla monsterilla tehtävää yrittäessään palauttaa babya takaisin kotiinsa.

Elokuvan tarinakuvastoon on ujutettu lukuisa määrä viittauksia eri elokuviin, kuten nykyanimaatioissa tavaksi on jo tullut. Niiden hoksaamisessa onkin aikuiskatsojan ainoa viihtymisen juju, sillä juoni on niin kovin kaavamainen kaikkine häsellyksineen, että tarina ei tunnu etenevän oikein millään. Parasta ironiaa lienevät lapsibasillien uhka monstereille. Lisäksi elokuvan alkukuvana nähdään mainio lyhytanimaatio Lintuset, joka on oivallinen osoitus yksinkertaisesta kekseliäisyydestä. Tätä kekseliäisyyttä itse elokuvakin olisi kipeästi tarvinnut ja klassiset alkutekstit sitä vielä enteilivätkin.

Suomenkielinen toteutus on kohdallaan, mutta kovin eloisaksi sitä ei voi kehua. Lapsikatsojille Monsterit Oy tarjoaa varmasti viihdyttäviä hetkiä, mutta tavanomaisuudelta ei sekään tätä animaatiota pelasta.