Monsterit-yliopisto valkokangas

Upean Toy Story 3:n jälkeen animaatioelokuvien superstudio Pixar on hapuillut jatko-osien parissa; ensin Autot 2 ja nyt tämä. Monsterit-Yliopisto  toimii esiosana yli kymmenen vuotta sitten julkaistulle Monsterit Oy -elokuvalle ja on heikoimpia Pixar-elokuvia.

Monsterit kakkosta suunniteltiin ensimmäisen kerran vuonna 2005. Disney aikoi toteuttaa projektin ilman Pixaria, sillä yhtiöiden välit olivat kireät ja silloinen levityssopimus takasi Disneylle kaikki oikeudet Pixar-elokuvien jatko-osiin. Kun Disney vuonna 2006 osti Pixarin, alkuperäinen projekti kuopattiin. Vuonna 2010 homma aloitettiin alusta.

Monsterit-yliopisto on turha jatko-osa, joka olisi kannattanut hylätä ensimmäisen yrityksen jälkeen. Siinä missä ensimmäinen osa tarjosi mielenkiintoisen ja viehättävän originaalin näkökulman komerossa piilottelevien hirviöiden maailmaan, kakkososa vajoaa nopeasti keskinkertaisuuteen. Elokuvalla ei ole keskushenkilöistään mitään uutta kerrottavaa, mikä on ongelma, koska heidän välinen ystävyytensä on koko elokuvan pointti.

Yksisilmäinen Masi Pallopää menee yliopistoon suurin odotuksin aikomuksenaan valmistua luokkansa priimuksena. Fuksivuoden aloittaa myös Tarmo Karvanen, jonka ei tarvitse päntätä yhtä rankasti, sillä hänen isänsä on pelottelualan supertähti.

Tarmo hyväksytään nopeasti koulun osakuntapiireihin, mutta lopulta lukemisen puute johtaa potkuihin suositulta kammokurssilta. Samoin käy Masille, jota ei kirjaviisaudesta huolimatta pidetä pelottavana.

Erimielisyyksistään huolimatta parivaljakko päättää osallistua paikallisen luuseriosakunnan kanssa pelottelukilpailuun, jonka voittajina he olisivat oikeutettuja palaamaan kurssille. Hapuilun jälkeen joukkue löytää yhteisen sävelen, ja Masista sekä Tarmosta tulee erottamattomat ystävykset.

Yliopiston kampus ei tarjoa juurikaan mielenkiintoista nähtävää. Ensimmäinen elokuva esitteli meille tehdasrakennuksen, joka sisälsi muun muassa jättimäisen hallin täynnä ovia pikkulasten komeroihin. Silloin mielikuvitus vielä sykki Pixarin ideapajalla. Kakkososan miljöö on nähty jo satoja kertoja jenkkien university- ja college-leffoissa, eikä pelkkä monsterien läsnäolo riitä tekemään paikasta yhtään kiinnostavampaa.

Monsterit-yliopisto tuntuu hapuilevan myös oman juonensa kanssa. Minne sen pitäisi mennä, kun lopputuloksen pitää olla synkassa ensimmäisen elokuvan alkutilanteen kanssa? Masi ja Tarmo unohtavat erimielisyytensä niin luonnottoman nopeasti, että ohjaajan sormen napsautuksen voi melkein kuulla teatterin takariviin asti.

Pahimmillaan Monsterit-yliopisto on kuolettavan tylsä. Parhaimmillaan se on loppua kohden arvaamattoman juonensa vuoksi aidosti yllättävä.

Pelottelukilpailun finaalissa Masin on pakko ottaa maksimipisteet pelottelusimulaattorista tai jätettävä yliopisto. Tämä ja sitä seuraavat tapahtumat, kuten visiitti ”tosimaailmaan”, ovat elokuvan tunnelmallisinta, jännittävintä ja parasta antia. Valitettavasti kokonaisuus ei parane samassa suhteessa.

Eniten minua jäi vaivaamaan se, mitä Monsterit-yliopisto oikeastaan haluaa katsojilleen, joista suurin osa on oletettavasti lapsia, opettaa? Loppuratkaisun tuntien se voisi mennä jotenkin näin: Jos et ole lahjakas, pänttäämisestä ei ole apua, koska tulet aina olemaan huono.

Rehellistä, mutta niin julmaa, etten haluaisi sitä omille lapsilleni sanoa.