Monster – vaarallinen leikki valkokangas

Hirokazu Kore-edan uusin elokuva Monster – vaarallinen leikki on paluu kotiin. Kultaisen palmun voittaneen Shoplifters – perhesalaisuuksia (2018) jälkeen Kore-eda kävi tekemässä Fabiennen muistelmat (2019) Ranskassa ja viimeisin pitkä elokuva Pikku tähti (2022) sijoittuu Koreaan. Monster palaa Japaniin, mutta uudenlaisella otteella tarinankerrontaan. Laajojen teemojen tutkimisen sijaan Monsterin keskiössä on hyvin toteutettu mysteeri, ja Cannesin elokuvajuhlilla elokuva palkittiinkin käsikirjoituksesta.

Kun aina niin iloinen Minato (Soya Kurokawa) muuttuu yhtäkkiä salailevaksi ja yrittää piilotella haavoja ja mustelmia, pojan Saori-äiti (Sakura Ando) herää epäilemään, että kaikki ei ole koulussa niin kuin pitäisi. Syy pojan muuttuneeseen käytökseen tuntuu paikantuvan koulun uuteen opettajaan Horiin (Eita Nagayama), ja Saori vaatii, että koulu tekee asialle jotain. Äidin on kuitenkin vaikea nähdä koko kuvaa kotoa käsin, ja Horin ja Minaton näkemykset tapahtumiin valottavat tapahtumia eri suunnasta.

Akira Kurosawan Rashomonin (1950) tavoin tarinaa auki kerivä Monster on elokuva ihmisistä, jotka ovat nopeita kutsumaan muita ihmisiä hirviöiksi mutta samalla pelkäävät omaa sisäistä hirviötään. Koulumaailma toimii oivallisena ympäristönä tarinalle, jossa hahmot yrittävät murtautua pois tiukoista luokistaan. Monster kuvastaa rajojen rikkoutumista alati aukeavilla ja sulkeutuvilla ovilla sekä synkillä tunneleilla ja avarilla kattotasanteilla. Mielen arkkitehtuurilla korostetaan ahtaita tiloja, joihin yhteiskunnalliset ja sukupuoliroolit ovat linkittyneet.

Hirokazu Kore-eda on tunnettu perheiden ja niihin liittyvien ajatusten kuvaamisesta ja problematisoinnista. Perhe on Monsterissakin yhä vahvasti läsnä, mutta elokuvan rakenne vie tarinaa uuteen suuntaan. Jos aiemmin Kore-edan elokuvien keskiössä ovat olleet ajatukset siitä, mikä tekee perheestä perheen, kuten vaikkapa elokuvissa Isänsä poika (2013) ja Shoplifters, Monster keskittyy mysteeriin. Koulun tapahtumien kartoittaminen on kuin iso palapeli, jonka kokoamiseen tarvitaan eri hahmojen tietoja.

Kore-edan vankka kokemus henkilöohjauksesta näkyy erityisesti nuorten poikien ohjaamisessa. Soya Kurokawan Minato ja Hinata Hiiragin Yori ovat harvinaisen kypsiä ja hienovaraisia roolisuorituksia. Shopliftersistä tuttu Sakura Ando Saorina tekee koskettavan kuvauksen äidistä, joka yrittää taistella kiusatun poikansa oikeuksien puolesta. Viime keväänä kuollut Ryūichi Sakamoto tuo viimeisillä elokuvasävellyksillään melankolista tunnelmaa luonnonvoimien tavoin etenevälle tarinalle.

Monster on vahva elokuva, joka pystyy pitämään monikerroksisen tarinansa hienosti liikkeellä. Ohjaajalle uudenlainen tarinankerrontatekniikka tuo mukanaan uusia jännitteitä, mutta samalla Kore-edalle ominainen teemojen syvyys jää pienemmälle huomiolle. Teknisenä taidonnäytteenä Monster on toimiva kokonaisuus, mutta kun palaset ovat loksahtaneet paikoilleen, se ei jää kytemään mieleen Kore-edan aiempien tarinoiden tapaan.