Minecraft-elokuva valkokangas

Videopelit myyvät, ne myyvät enemmän kuin elokuvateollisuus. Siksi on bisneslogiikan kannalta selviö, että peleistä tehdään elokuvia. On tehty tosissaan jo vuodesta 1993, jolloin ilmestyi Super Mario Bros. Se oli kaupallisesti floppi, mutta saavutti myöhemmin kulttimaineen ja on edelleen elokuvallisesti laadukkain pelielokuva, mitä on tehty. Taloudellisesti eniten rahaa tuottanut pelielokuva on sekin Marion veljesten elokuva, vuoden 2023 The Super Mario Bros. Movie.

Tuore Minecraft-elokuva haastaa tosissaan Marion lippuluukuilla. Minecraft on maailman eniten myynyt peli yli 300 miljoonalla pelaajallaan. Ikiaikainen rakentelu- ja hiekkalaatikkopeli vetoaa monen ikäisiin, erityisesti alakouluikäisiin. Siksi siihen eivät päde samat lainalaisuudet, jotka ovat tehneet monesta pelielokuvasta taloudellisia floppeja.

Tuotantoyhtiöiden oletusarvona on, että jos peli on tuttu niin elokuvaan ympätyt asiat, esineet ja tapahtumat ovat tuttuja faneille, eikä muilla kohderyhmillä niin väliä olekaan. Niche-ajattelu voi kostautua huonoina lipputuloina silloin, jos ydinfaniryhmä on lopulta liian suppea eikä suurta yleisöä kiinnosta, mutta Minecraftin tapauksessa nimenomaan suuri yleisö on ydinfaniryhmä.

Elokuvallisesti teos uppoaa samaan suohon, mihin lähes sata prosenttia tietokone-, konsoli- ja videopeleistä tehdyt elokuvasovitukset ovat uponneet. Pelejä on mukavampi pelata peleinä, eikä katsoa valkokankaalta, kun joku muu seikkailee pelimaailmassa. Niin nytkin. Ainakin aikuiskatsojalla on tylsää, kun päähenkilöt huseeraavat geneerisessä palikkamaailmassa eivätkä ensimmäistä kolmannesta lukuun ottamatta edes rakentele siellä juuri mitään vaan juoksevat putkijuoksua toimintakohtauksesta ja mäiskeestä toiseen.

Yritykset kehittää syvyyttä, luonnetta tai persoonallisia motiiveja pääsääntöisesti yksiulotteisille pelihahmoille on yleensä tuomittu yritys. Jälkimmäisen osalta Minecraft-elokuva kunnostautuu sikäli, että vaikka kaikki muut henkilöhahmot ovat paperinohuita niin Jack Black lyö tietoisesti läskiksi Steven, tuon peleistä tutun anonyymin käyttäjähahmon. Black tulkitsee Stevea niin överisti ja pölhösti, että se saa huvittumaan.

Naurua ei kuitenkaan riitä sadan minuutin mitalle. Teoksesta olisi voinut huoletta saksia parikymmentä minuuttia pois. Alkupuolen hahmoesittely, Minecraftin Ylämaailman ihmettely ja ensimmäiset rakentelut vielä jaksoivat pitää virettä yllä, mutta loppuosa elokuvasta on vain mäiskettä, kohellusta ja ryminää. On vihaisia humanoidipossuja, on epäkuolleita, on Jason Momoan huutoa ja mökää.

Televisiosarjoissa viime vuonna isomman läpimurtonsa tehnyt karismaattinen Emma Myers on jätetty lähes täysin sivuosaan. Poikien elokuvahan Minecraft-elokuva on, mitä sitä kieltämään, mutta olisi se tyttöpelaajillekin suotavaa, että naishahmoihin panostettaisiin muuta kuin pakollinen minimi.

Minecraf-elokuva ei ole huonoin rimanalitus lajissaan, esimerkiksi mainittu The Super Mario Bros.-elokuva oli paljon heikkotasoisempi. Minecraft-elokuvan tarina on geneerinen ja ontto aikuiskatsojan silmin, mutta jokin siinä klikkaa nuorten katsojien kohdalla. Elokuvasali oli täpötäynnä kouluikäisiä. Mukana ollut nuorempi kriitikko oli Minecraftin maailmasta ja sen palikoista kovin innoissaan siitä huolimatta, että omaa pelikokemusta ei vielä alle viiden vuoden iässä ole. Elokuvan jälkeen esitettiin jo toive, että Minecraft-peli hankittaisiin. Teoksen suurin ansio voi olla saada lapset kiinnostumaan rakentelu- ja hiekkalaatikkopeleistä.

Nuorempi kriitikko kysyi myös, että miksi kaikkialla on nykyisin niin paljon zombieita? Kulttuurisesti mainio kysymys, johon ei vanhempikaan kriitikko osannut kunnolla vastata. Zombiet ja portaalit toisiin ulottuvuuksiin kun tuntuvat olevan peruskauraa jo tarhaikäisillä. Vielä kun joku löytäisi portaalin sellaiseen ulottuvuuteen, jossa zombiet eivät käsikirjoittaisi pelielokuvia yhtä aivottomiksi kuin nykyisin.