Minä & prinssi valkokangas

Minä & prinssi on noin 9-vuotiaita tyttöjä silmälläpitäen tehty romanttinen komedia. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa – suuri osa Hollywood-tuotannostahan vaikuttaa olevan tehty 9-vuotiaille pojille – mutta hieman tällaisen elokuvan asetelmat aikuiskatsojaa mietityttävät. Prinssitarinan kuvaama maailma on kuin suoraan vaaleanpunaisesta satukirjasta ja juonenkäänteet hellyttävän kömpelöllä tavalla ennakoitavissa olevia, siis ainakin jos katsojalla on tämäntyyppisen leffan katsomiseen sopiva hömpsövire. Muuten elokuvan keskittyvä seuraaminen on yhtä palkitsevaa kuin kiljuvan nälän tyydyttäminen hattaraa näykkimällä.

Vahvasti ihmissuhdetematiikkaan keskittyviä elokuvia ja paljon myös televisiotöitä ohjailleen Martha Coolidgen elokuva kertoo hurjasteluihin taipuvaisesta Tanskan kruunuprinssistä ja amerikkalaisesta kandiopiskelijasta. Nuori ja komea, mutta hemmoteltu Edvard (Luke Mably) löytää tv:n tyttömainoksesta uuden suunnan elämälleen (Wisconsin) ja päättää lähteä sinne vaihto-opiskelijaksi kuivakkaan miespalvelijansa Sörenin (Ben Miller) kanssa. Kuinka ollakaan, tavista teeskentelevä "Eddie" tapaa yliopistossa rehdin ja kunnianhimoisen maalaistytön Paige Morganin (Julia Stiles). Siitä edetään sitten kevyiden kommellusten kautta romanssiin ja lopussa julistetaan ikuista rakkautta. Leffan ainoana originellina ratkaisuna voi pitää sitä, että siinä ei päästä häihin asti!

Minä & prinssi on periaatteessa huono elokuva, mutta koska sen pääparia näyttelevät Stiles ja Mably vaikuttavat raikkailta uusilta kyvyiltä, leffa ansaitsee toisenkin tähden. On merkillepantavaa, että nuoret näyttelijät suoriutuvat pöhköistä rooleistaan näinkin hyvin. Erityisesti prinssihahmo on kirjoitettu niin epäuskottavan epäyhtenäiseksi, että sääliksi käy poikaa.

Taustatarina lienee jännittävämpi kuin itse elokuva. Raina on pantu levitykseen tarkasti laskelmoituna hetkenä, sillä 14.5.2004 oikea Tanskan kruununprinssi Frederik vie vihille aussimorsiamensa Mary Elizabeth Donaldsonin. Maailman vanhimpiin kuuluvan kuningashuoneen jäsenen ja tavallisen talliaisen rakkaussuhde lienee kiihottanut amerikkalaisia mieliä siinä määrin, että fiktioelokuva aiheesta on vaikuttanut hyvältä idealta. Eikä tätä leffaa edes ole tehty halvalla, vaan on käyty kuvailemassa agraarimaisemissa ruohonleikkurikilpa-ajoja ja paraateja Köpiksessä. Olisipa mielenkiintoista tietää, miten Tanskan kuninkaallinen perhe on ollut mukana elokuvan suunnittelussa.