Mile 22 valkokangas

Fyysisellä toimintaelokuvalla menee edelleen hyvin, vaikka kalsarisankarien universumit ja muu fantasiapöhö ovatkin kaapanneet ison osan toiminnallisesta elokuvasta. Kiitos Jason Bournen, uudistuneen James Bondin sekä Takenien kovaotteinen toimintaelokuva on säilyttänyt paikkansa valtavirrassa.

Toimintaelokuvien peruskonsepti ei ole vuosien varrella juuri muuttunut vaikka ulkoisesti meno käy yhä kiivaammaksi. Kulminaatiopiste ja tarinan sankari on edelleen vähäpuheinen valkoinen mies, joka puhumisen sijaan ampuu tai lyö joko oman henkilökohtaisen agendansa tai maailmanpelastamisen takia. Toimintasankarien kirkasotsaisuus on toki vuosien saatossa himmentynyt ja kavereista on tullut yhä kompleksisempia ja rosoisempia. Hyvyyskin alkaa olla suhteellista. Uutuustoiminnassa Mile 22 oikeamielisistä jokamiesrooleistaan tunnettu Mark Wahlberg esittää salaisen erikoisyksiön johtohahmoa James Silvaa, jota voisi luonnehtia hänen yhden alaisensa sanoin kusipääksi.

Toimintasektorilla osaamistaan osoittaneen ohjaajan, näyttelijänäkin tunnetun Peter Bergin uusimmassa elokuvassa on ripaus uudistumisen halua. Kusipäisen sankarin lisäksi maailmaa katsotaan kyseenalaistavin silmin ja amerikkalaiseen toiminnan kuvaukseen on tuotu tuulahdus idästä.

Osa uusista nyansseista selittyy lajityypin sisäisellä uudistamistarpeella, mikä näkyy esimerkiksi naisten nostamisella toiminnallisesti yhä näkyvämpiin rooleihin, mutta konkreettisimmat uudistukset juontunevat uusista rahoituskanavista. Mile 22 on amerikkalaistuotanto, jonka taustalla on kiinalaista rahaa. Tätä tietä on tapailtu jo useampia vuosia ja edessä siintääkin toimintaelokuvien globalisoituminen, mikä näkyy tarpeessa puhutella yhä laajempia yleisöjä ympäri maailmaa.

Mile 22:ssa Wahlbergin rinnalla nähdään Raid-elokuvista tunnetuksi tullut indonesialainen taistelulajispesialisti Iko Uwais, joka esittää Raidien tapaan nuorta erikoisjoukkojen poliisia. Elokuvan tapahtumat on sijoitettu nimeämättömään aasialaiskaupunkiin ja toimintaan on otettu vaikutteita aasialaisista toimintaelokuvista, joiden kuvastoon kuuluvat tarkalla koreografialla käydyt taistelulajikamppailut ja rakennusten sokkeloissa käytävä pyssyhippa.

Berg on onnistunut sekoituksessa toiminnan osalta kohtalaisen hyvin. Mile 22 on helposti omaksuttava amerikkalainen toimintaelokuva, jota väritetään aasialaisilla sävyillä. Ennen kaikkea kokonaisuus pysyy tasapainossa, kun eri toiminnalliset elementit lyövät kättä melko tasaveroisesti ja ennen kaikkea juonen ja hahmojen kautta motivoidusti. Minkä sortin toiminnasta kukin pitää, on mielipidekysymys, mutta Mile 22:n luulisi tyydyttävän niin perinteisen jenkkitoiminnan kuin aasialaistoiminnan ystäviä. Fundamentaalisille puristeille kyse voi toki olla pyhäinhäväistyksestä suuntaan tai toiseen, mutta toimintaelokuvan kehitystä laajemmassa mitassa tarkastellen Mile 22:n kaltainen kehityskulku on väistämätöntä ja palvelee suurta globaalia yleisöä.

Toimintaelokuville tyypillisesti Mile 22:n perusjuoni mahtuu tikkuaskin kanteen, mutta tarinaan on kirjoitettu kiinnostava ulottuvuus, joka jatko-osan lisäksi petaa näkymiä myös maailmankuvan muuttumiseen, tilanteeseen, jossa amerikkalaisuus ei ole enää vallitseva hegemonia.

Toimintaelokuvan uudistumista ennakoivista nyansseistaan huolimatta Mile 22 on hyvin tuttu ja turvallinen turpaan vaan ja ammutaan -elokuva. Kerronnan kierrokset on nykytyyliin nostettu kattoon nopeilla leikkauksilla ja pikajunan vauhdilla etenevällä juonella. Vauhti on niin kovaa, että epäloogisuuksiin ja lapsuksiin ei ehdi kiinnittää huomiota. Klassinen puolitoistatuntinen toimii kuin kliseinen junan vessa.

Toki Bourne-elokuvien lanseeraama monitorien kautta tehtävä kerronta ja etäältä orkestroitu toimintakulku yhdistettynä aasialaistyylisiin toiminnan ylikorostuksiin ovat jo moneen kertaan nähtyä ja pureksittua toimintakuvastoa, johon ei audiovisuaalisesti ole saatu uutta twistiä. Lopulta tarinallinen jännite osoittautuukin elokuvan koossa pitävimmäksi voimaksi. Se ei ole toimintaelokuvalle tavallisin ansio, ja saattaa jopa kolahtaa omaan nilkkaan. Kertakatselun jälkeen Mile 22:sta on vaikea innostua uudestaan toisin kuin esimerkiksi Bourne-elokuvista, joita jaksaa katsoa kerta toisensa jälkeen kerronnallisen innovatiivisuuden ja karismaattisen päähenkilönsä takia.