Mickey 17 valkokangas

Mickey 17 on odotettu uutuus käsikirjoittaja-ohjaaja Bong Joon Holta. Eteläkorealainen ohjaaja syöksähti kansainväliseen maineeseen Parasite-elokuvallaan (2019), jolla hän voitti parhaan elokuvan Oscarin lisäksi ohjaajan, käsikirjoituksen ja kansainvälisen elokuvan pystit. Parasite onnistui yllättämään lähes kaiken nähneen elokuvayleisön ja tuoreudellaan se niitti nopeasti kansainvälistä mainetta. Eipä ihmekään, että Hollywoodin tuotantokoneisto tarttui tilaisuuteen, ja tarjosi ohjaajalle lähes rajoittamattomat mahdollisuudet tehdä seuraavan elokuvansa.

Mickey 17 perustuu Edward Ashtonin romaaniin Mickey7, vaikkakin Bong Joon Ho teki myös merkittäviä muutoksia käsikirjoittaessaan tarinaa valkokankaalle. Elokuvaversiossa voikin tunnistaa sitä synkkää huumoria, joka monelle katsojalle on jäänyt mieleen hänen aiemmista tuotannoistaan, paitsi Parasiten myös Snowpiercer-elokuvan (2013) parista. Tällä kertaa synkkiä teemoja, kuten kuolemaa, ilmastonmuutosta, eriarvoisuutta ja diktatuuria, katsotaan kuitenkin satiirisen ilottelun lävitse.

Elokuva kertoo Mickeystä, joka päätyy epäonnekkaiden tapahtumien kautta uudisasutusmatkalle kohti uutta planeettaa. Hänen on tienattava matkansa suostumalla erilaisiin vaarallisiin tehtäviin, joiden päättyessä onnettomasti tilanne ja Mickey nollataan kuoleman kautta.

Elokuva liikkuukin vahvasti tieteisfiktion parissa, mutta ei ota itseään liian vakavasti tätä tehdessään. Pääosaa esittävä Robert Pattison ja diktaattoria näyttelevä Mark Ruffalo tuntuvat ottavan kaiken irti hahmoistaan. Siinä missä Pattisonin tulkinta ilmenee lakonisuutena, Ruffalon kohdalla hahmon karikatyyrimaisuus on ylitselyövää. Toisinaan tämä tuntuu jopa kiusaannuttavalta, mutta selittynee hahmon tosielämässä vieläkin absurdimpia piirteitä saavan viittauskohteeseensa kautta. Vaikka ohjaaja on korostanut, että hahmo on pikemminkin yhdistelmä tunnettuja diktaattoreja ja poliitikkoja, on katsojan hyvin vaikea välttyä huomaamasta yhtymäkohtia Donald Trumpiin.

Mickey 17 muistuttaa monessa suhteessa elokuvia Linnunradan käsikirja liftareille (2005) ja Fifth Element – Puuttuva tekijä (1997), joissa kaikissa seikkaillaan avaruudessa herkullisen hahmogallerian kanssa. Samalla tavalla tämäkin uutuus on virkistävä lisä tieteisseikkailuihin, joissa tehdään asioita avoimesti heittäytymällä.

Huumoria ei käytetä niinkään genren stereotypioille nauramiseen, vaan sen avulla rakennetaan satiirisia ja allegorisia suhteita nykyiseen aikaamme. Huumorin voi toki ymmärtää ilman yhteiskunnallisia viittauksia, mutta monitasoisuus mahdollistaa kerronnan tietynlaisen älykkyyden, jota ohjaajalta on odotettukin. Satiirisuus suhteessa uudisasustusmatkaan ja länsimaiden kolonialistiseen asenteeseen on toisinaan kuitenkin jopa liian alleviivattua.

Pystyykö Bong Joon Ho sitten vastaamaan niihin suuriin odotuksiin, joita Parasite hänelle asetti? Samanlaiseen yllättävyyteen Mickey 17 ei pääse, vaan se näyttäytyy juurikin silloiteltuna Hollywood-versiona. Toisinaan elokuvassa on hieman joutokäyntiä ja kepeys on aavistuksen liian käsinkosketeltavaa. Jos vertailu ohjaajan aiempaan tuotantoon jätetään sivummalle, humoristisena tieteiselokuvana Mickey 17:n tapa käsitellä ihmisyyttä, identiteettiä ja yhteisöllisyyttä on ajankohtainen ja oivaltava. Elokuva kepeys kapaloi käsiteltävät raskaat aiheet lähestyttävään pakettiin, sillä kyky nauraa kriittisesti nykyiselle elämänmenolle on mukaansa tempaavaa.