Miami Vice valkokangas

Michael Mann (Heat, The Insider – Sisäpiirissä, Collateral – Väärä aika, väärä paikka) on omaehtoinen elokuvaohjaaja, joka kuvaa tunteita ja tunnelmia suvereenilla värin ja tilan käytöllä. Lisäksi mies on tuottaja, jonka kuuluisimpiin töihin kuuluu muun muassa kulttisarja Miami Vice. Kahta alamaailmaan soluttautunutta poliisia seurannut, kasarimuodin raamattuna tunnettu sarja hyödynsi musiikkivideoestetiikkaa ja rikkoi samalla lukuisia poliisisarjojen konventioita. Nyt Mann on tarttunut ohjaajana entisen sarjasuojattinsa uudelleenlämmittelyyn.

Miami Vicen elokuvamodernisointi alkaa lupaavasti. Tyylikkäisiin pukuihin sonnustautunut poliisikaksikko Sonny (Colin Farrell) ja Rico (Jamie Foxx) valmistelevat pidätystä täyteen ahdetussa yökerhossa. Kamera poimii yksityiskohtia, tunnelma on hektisen painostava. Jännite purkautuu nopeana toimintana ja lopulta rakeinen kaupunkimaisema antaa tilaa elokuvan tapahtumat aloittavalle juonenkäänteelle.

Mann on aiemmin menestyksekkäästi elvyttänyt Hollywoodin rikoselokuvaperinnettä sekä luonut nimeä tyylitaiturina, jonka kuvat on ladattu täyteen merkityksiä. Miami Vice on kuitenkin sisällötöntä sekasotkua, johon piristystä tuovat ainoastaan muutamat tehokkaat toimintakohtaukset. Sonny ja Rico soluttautuvat kansainväliseen huumekauppaan, mutta romanssit sotkevat kuvion. Juoni poukkoilee autoilla, lentokoneilla ja moottoriveneillä pitkin Karibiaa. Lopussa ammuskellaan. Miami Vicessa tärkeintä ei ollut sisältö vaan tyyli ja energia. Tämä filosofia toistuu uskollisesti elokuvassa.

Alkujaan humoristinen Miami Vice vakavoitui ja synkkeni sarjan loppua kohden. Mannin elokuvassa huumoria ei ole enää pätkääkään, ja siksi kaikki komiikka Sonnyn ja Ricon machoilussa on tahatonta. Itseironia olisi varmasti tehnyt elokuvalle hyvää, mutta Mann ei ole koskaan ollut tippakaan hauska, eikä yritä olla sitä nytkään. Miami Vice on pohjimmiltaan synkkä ja sen väkivalta on raakaa ja realistista. Sarjan tavaramerkiksi muodostuneita pastellivärejä on elokuvasta turha etsiä.

Miami Vicen toiminta on minimalistista ja siksi draaman olisi syytä olla kiinnostavaa. Farrell ja Foxx tekevät auttavat roolityön viileänä poliisiparina, mutta Heatin (1995) tasoiselle moniulotteisuudelle käsikirjoitus ei anna mahdollisuuksia. Henkilöhahmot hukkuvat täysin poliisityön ja pomppivan juonen alle, eikä patetiasta ja kammottavista kliseistä koostuva dialogi juuri auta asiaa. Sonnyn kamppailusta työn ja rakkauden ristiaallokossa ei ole merkitykselliseksi teemaksi. Myös poliittiset sävyt jäävät viittauksen tasolle.

Mannin mestarillisesta Collateralista (2004) on ehtinyt vierähtää vain pari vuotta, eikä Miami Vicen filmaamista ole ilmeisesti edeltänyt taloudellisen voiton lisäksi kovinkaan moni järjellinen ajatus. Leffa on toki tekijänsä näköinen, mutta selvästi viimeistelemätön välityö, joka viistää kiusallisen läheltä Hollywoodin toimintadraamatunkiota.