Me Rosvolat valkokangas

Claes Olssonin tuottama ja Marjut Komulaisen ohjaama Me Rosvolat perustuu Siri Kolun Finlandia Juniorin voittaneeseen samannimiseen lastenkirjaan. Tarinassa 10-vuotias Vilja joutuu vahingossa maantierosvojen matkaan ja viettää kesänsä rosvojen parissa.

Kotimaisten lastenelokuvien taso on viime vuosina ollut sen verran korkea, että vaisu elokuvallinen ilmaisu ja teatterimainen näytteleminen saavat Me Rosvolat näyttämään vanhanaikaiselta lastenelokuvalta. Kerronnallisesti verkkaisessa elokuvassa kohtaukset on laitettu peräkkäin ilman, että kokonaisuuteen olisi saatu kantavaa jännitettä. Elokuvan toimivat hetket ovatkin yksittäisissä kohtauksissa kokonaisuuden kustannuksella.

Rasittavinta ja vanhanaikaisinta elokuvassa on aikuisten näytteleminen. Lastenelokuvissa on hiljalleen päästy eroon pahimmasta ylinäyttelemisestä, mutta Me Rosvoloissa otetaan askel taaksepäin. Vaikka lastenelokuvissa aikuishahmot esitetäänkin lapsihahmojen normaaliuden korostamiseksi outoina, on aikuisnäyttelijöiden ilveily nuorten katsojien aliarvioimista.

Rosvoporukan aikuisrooleista Lotta Lehtikari suoriutuu siedettävästi, mutta varsinkin rosvopäällikkönä huseeraava Kari Väänänen vie roolinsa niin yli, että kuusivuotias koekatsojakin ihmetteli, onko sedässä jotain vialla. Tällainen ylinäyttelemisen kulttuuri oli tyypillistä aikana, jolloin lapsia pidettiin vielä mieleltään vähäisempinä. Sellaisia lapset eivät ole koskaan olleet ja vielä vähemmän nykyään, kun lasten kuvanlukutaito ja kerronnan ymmärrys alkavat audiovisuaalisessa maailmassamme kehittyä jo vauvaiästä alkaen.

On harmillista, että tarinan sisällölliset ulottuvuudet hukkuvat vasemman käden toteutukseen. Robin Hood -henkisten rosvojen elämänmeno edustaa lapselle seikkailun eksotiikkaa ja vapautta säännellystä arjesta. Toisaalla on ikävä perheen luokse, ja Viljan ja tämän isän kohtaaminen elokuvan lopussa oli kuusivuotiaalle katsojalle emotionaalisesti puhutteleva kohtaus. Lastenelokuvien tärkein ominaisuus onkin puhutella lapsikatsojaa teemoilla, jotka lasten näkökulmasta ovat olennaisia ja koskettavia.

Ja vaikka Me Rosvoloiden kerronnallinen rytmi ei olekaan kovin koukuttava, niin Pihtiputaan prätkäjengiläisiltä näyttävissä rosvoissa on oma kiehtovuutensa lapsikatsojan silmissä.