Masterminds valkokangas

Keikkaelokuvia on tehty vino pino, hyviä ja huonoja, mutta enimmäkseen tyhjänpäiväisiä, joita mahtuu kuuluisat kolmetoista tusinaan. Tosielämästä ammennettu Masterminds ei yllä edes tähän tusinaelokuvien joukkoon, sillä se on puhtaasti huono elokuva. Kaikilla mittareilla.

Masterminds on komedia, jossa Saturday Night Liven tähdet kompuroivat olematta piirunkaan verran hauskoja. Tätä voi pitää melkoisena epäonnistumisena, sillä kaikki hirtehisen komedian ainekset ovat tosielämän tarinassa kasassa.

Pohjois-Carolinan hillybillyt tekivät vuonna 1997 yhden Yhdysvaltojen historian suurimman ryöstön. Rahankuljetusfirman työntekijä tyhjensi firman holvista 17 miljoonaa dollaria. Mies pakeni 50 000 dollarin kanssa Meksikoon ja kumppanusten piti jemmata loput rahat ja elellä pari vuotta matalalla profiililla, kunnes häly olisi hiljentynyt. Raha poltti traileriväen näppejä ja dollarit laitettiin haisemaan. FBI korjasi juntit talteen.

Totuus on tunnetusti tarua ihmeellisempää ja löylynlyömistäkin tositarinoista saa aikaiseksi kelvollisia elokuvia, mistä kotikutoisista asekauppiasta kertonut War Dogs oli hyvä esimerkki. Mastermindsissa ei ole edes yritetty olla terävä tai ironinen. On tyydytty tekemään pelkkä junttikomedia, ja vieläpä hyvin tylsä sellainen.

Jenkkikoomikoiden ykkösketju on ottanut hilibili-ilmeen, puhuu falskia etelän murretta ja törmäilee oviin ja roskakoreihin. Elokuva on hauska kuin heinäseiväs.

Komediallinen epäonnistuminen saa vielä lisäpontta elokuvallisesta epäonnistumisesta. Usean käsikirjoittajan voimin rustattu tarina on dramaturgisesti täysin ponneton ja puolitoistatuntinen elokuva tuntuu tylsistyttävän pitkältä. Televisiomainen kuvakerronta syventää kurimusta saaden elokuvan näyttämään visuaalisestikin lattealta.

Elokuvasta uupuu komedian edellyttämä kerronnallinen lennokkuus, joka synnytetään joko visuaalisin tai verbaalisin keinoin. Mastermindsissa keinot ovat olleet hukassa ja lopputulos on likilaskuinen pannukakku.

Mastermindsin ensi-ilta lykkääntyi vuodella tuotantoyhtiön talousvaikeuksien takia ja elokuvan nimeäkin ehdittiin sorvata useampaan kertaan. Tuttuja ennusmerkkejä heikosta lopputuloksesta. Menestys lippuluukuillakaan ei ole rapakon takana ollut kummoista. Miksi tällaista vaivaudutaan tuomaan Suomessa teattereihin? Kenties nimekkään koomikkokaartin odotetaan johdattavan edes muutaman raukan harhaan.