Master and commander - Maailman laidalla valkokangas

Kliseellä on hyvä aloittaa, varsinkin jos elokuva itse on mitä kunniakkain osoitus paluusta ajassa taaksepäin. Enkä nyt tarkoita epäkäytännöllisen pitkästi nimetyn elokuvan Master and Commander: The Far Side of the Worldin aihepiiriä, vaan sitä kokonaisvaltaista tapaa, jolla elokuva itse on rakennettu ja tuotettu. Peter Weirin uutukainen nimittäin tuntuu jotenkin ajattomalta - ikään kuin se olisi huolellisen käsityötaidon osoitus ajalta ennen tietokonetehosteita ja itsetarkoituksellista visuaalista kikkailua.

Weir on viettänyt hiljaiseloa edellisen elokuvansa, The Truman Show’n (1998), jälkeen. Paluu ohjaajantuolille tapahtuukin rytinällä, ainakin jos huiman positiivisia arvosteluja on uskominen. Master and Commander edustaa selkeästi tavallista seikkailuelokuvaa älykkäämpää ja seesteisempää kokemusta, ja tästä on varmasti kiittäminen juuri Weirin tunnettua rauhallisuutta.

Itse tarina koostuu Patrick O’Brianin meriseikkailukirjojen parhaista paloista. Kirjojen kanssa myös flirttaillaan tavan takaa muun muassa henkilöiden ja asioiden nimillä. On vuosi 1805 ja Englannin laivasto käy merisotaa Napoleonia vastaan. Kapteeni "Lucky" Jack Aubreyn (Russell Crowe) sotalaiva HMS Suprise saa tehtäväkseen pysäyttää ranskalaisten alus Acheron. Rannikkoa ryöstelevä Acheron yllättääkin Aubreyn ja tämän miehistön - minkä jälkeen alkaa takaa-ajo, jolle ei tunnu tulevan loppua. Miehistö joutuu koville niin huonon onnen kuin vesipulankin takia, mutta kapteeni ei aio antaa periksi mistään hinnasta.

Master and Commander ei sotateemastaan huolimatta ole mikään toimintaelokuva. Se ei sisällä loputonta tykkitulta, miekkojen kalistelua ja sotahuutojen karjumista. Itse asiassa toiminnalliset sotakohtaukset sijoittuvat vain elokuvan alkuun ja loppuun - muun tilan ollessa täysin vapaa rikkaille henkilöhahmoille. Weir on ohjannut elokuvansa selkeästi henkilö- ja motiivikeskeiseksi: katsoja tehdään tutuiksi useiden miehistön jäsenten kanssa, joita kaikkia yhdistää ainakin se, että he kantavat vastuunsa. Toisin sanoen elokuvaa ei ole tehty taistelukuvauksia varten, vaan ajankuvaksi sekä tutkielmaksi niin elämästä sota-aluksella kuin peräänantamattomuudesta ja sen seuraamuksistakin. Näin Master and Commander antaa tilaa sen henkilöille, jotka piirtyvät omiksi yksilöikseen. Samoin meritaisteluissa läpi paistavat ennen kaikkea laivaa komentavien miesten taidot, persoonallisuus ja strateginen älykkyys.

Kaikki palaset ovat tässä paketissa melkein niin hyvin kohdallaan, että elokuvaa uskaltaa suositella niillekin, joita aihepiiri ei muuten innosta. Elokuvahan on selkeästi miesten elokuva sortumatta kuitenkaan älyttömään pullisteluun tai egon pönkittämiseen turhalla väkivallalla. Master and Commander seilaa omalakisesti kirkkailla vesillä eikä uppoamisen vaaraa pahimmissakaan myrskyissä ole.