Maria Full Of Grace valkokangas

Amerikkalaisen independent-elokuvan pyhätöksi muotoutunut Sundance-elokuvafestivaali on vuosi vuoden jälkeen tuntunut laimealta yritykseltä esitellä tiedostavaa ja ilmaisultaan raikasta elokuvaa. Festivaalin ympärillä kohistaan milloin mistäkin uudesta ihanuudesta, jonka on tarkoitus mullistaa koko elokuva-ala. Paras esimerkki lienee muutama vuosi sitten huomiota herättänyt InDigEnt-tuotantoyhtiö, joka erikoistui digitaalisella kalustolla ja pienillä tuotantokustannuksilla tehtyihin, mutta sisällöllisesti filosofisia mittasuhteita etsiviin "syvällisiin elokuviin". Sundancessa homma toimi kuin häkä, mutta festivaalihypen jälkeen on ollut hiljaista.

Maria Full of Grace on erilainen Sundance-voittaja. Yleisöpalkinnon voittanut teos on rajansa tiedostava ja ammattimaisesti tehty esikoiselokuva, jonka tarina on karuudessaan yksinkertainen. Köyhässä kolumbialaisessa maalaiskylässä asuva Maria (Catalina Sandino Moreno) saa tarjouksen viedä Yhdysvaltoihin lastin heroiinia. Viiden tuhannen dollarin palkkio saa ruusuplantaasilla työskennelleen 17-vuotiaan tytön nielemään 62 isoa heroiinikapselia ja astumaan lentokoneeseen. Elokuva ei perustu tositapahtumiin, mutta tarina muistuttaa monen huumekuriirin kohtalosta. Muuta elokuva ei edes tunnu tavoittelevan.

Ohjaaja Joshua Marston käsittelee aihetta päähenkilö Marian näkökulmasta. Kamera on koko ajan hyvin lähellä päähenkilöä ja ympäristö tulee tutuksi ainoastaan Marian havaintojen kautta. Kamera seuraa lähikuvan etäisyydeltä, kun Maria valmistautuu ja lopulta nielee helpotusta ja armoa lupaavat kapselit. Onnistuneet ristileikkaukset kutistavat lentokoneen, jossa matkustaa Marian lisäksi ainakin kolme muuta huumekuriiria, ahdistavan pieneksi tilaksi. Kuriirien tulevaisuus sinetöityy tilassa, jossa he eivät enää pysty vaikuttamaan kohtaloonsa.

Elokuvan ilmaisu pysyttelee tiukasti omissa rajoissaan. Ohjaaja ei maalaa idyllisiä kuvia Yhdysvalloista eikä korosta Kolumbian köyhyyttä. Kliseisiä kansallisuuskuvauksia ei näy eikä kuulu. Marston pysyttelee Marian tarinassa, jonka kautta molempien maiden mahdollisuudet ja rajat tulevat esiin. Hallittu pidättyvyys onkin Maria Full of Gracen parasta antia. Ohjaaja tuntuu olevan aidon kiinnostunut kertomaan tarinan yhdestä ihmiskohtalosta, sen sijaan että haluaisi tehdä latinalaisen Amerikan köyhyydestä paljastavan nyyhkytarinan kotimaansa markkinoille. Marstonin vihkiytyminen aiheeseen ilmenee esimerkiksi don Fernandon hahmossa, jota esittää Queensissä matkatoimistoa pyörittävä señor Tobón. Mies esittää fiktiossa itseään ja hänestä tuli lopulta myös elokuvan osatuottaja.

Maria Full of Grace ei ole mestariteos, mutta se ei myöskään ole puolivillainen kuvaus unelmien tavoittelusta. Onnistunut taustatyö pitää fiktiivisen tarinan kasassa. Elokuva ei ole suoran poliittinen puheenvuoro eikä se myöskään ratsasta traagisilla ihmiskohtaloilla eikä kalasta itselleen dokumentaarista arvoa. Marstonin teos on hillitty draamaelokuva ja siinä mielessä paitsi yllättävä Sundance-voittaja, myös tärkeä lisä jo sinänsä paljon käsitellyn aiheen tulkintoihin.