Maaginen kristalli valkokangas

Maagista kristallia markkinoidaan ensimmäisenä Suomessa tehtynä pitkänä 3D-tietokoneanimaationa, mutta sisällöllään se ei paljon kotimaisuudella juhli. Elokuvan animoinnista vastaa suomalainen Anima Vitae -yhtiö, jonka edellinen elokuva Niko – lentäjän poika sai ensi-iltansa vuonna 2008. Muilta osin tuotanto onkin monikansallista eurooppalaista yhteistyötä, mikä ei ainakaan tässä tapauksessa osoittaudu laadun ja idearikkauden takeeksi.

Hengästyttävällä tempolla jyräävän elokuvan päähenkilö on kiltti orpopoika Yotan, joka elelee kurjassa orpokodissa julman johtajan armoilla. Kun joulupukin ilkeä ja kateellinen kaksoisveli Basil tarvitsee viatonta ihmislasta kavaliin juoniinsa, joutuu Yotan hektiseen seikkailuun. Nuoren sankarin mukaan tempautuu myös Jiffy-orava, piirretyille elokuville niin tyypillinen päähenkilön touhottava side-kick. Joulun ja sen mahdollistavan maagisen kristallin kohtalo on pojan ja hänen apureikseen saamiensa tonttuhahmojen käsissä, ja kaiken päätteeksi orporukka huomaa löytäneensä oman ”perheen”. Juonenkäänteissä mennään tuttuja latuja pitkin.

Maagisen kristallin suht kalliilla tehdyn mutta halvalta näyttävän jäykän animoinnin ja heppoisen yksinkertaiset taustakuvat voisi antaa anteeksi, jos tarinassa itsessään olisi edes hitunenkin imua, ideaa ja henkeä. Mutta kun ei ole! Pelkkä vauhti ja kohellus ei riitä, jos tarina on sekava kliseklöntti, kaavamaiset hahmot joulupaperinohuita ja ulkoisesti aivan muovisen näköisiä. Star Wars -tyylisissä pahan palveluksessa olevissa roboteissa on sentään jotain vitsiä, keskeisemmistä tarinahahmoista ei harmillisesti löydy mitään innostavaa.

Animaation dialogi kuulostaa kuin jenkkileffan teennäiseltä dubbaukselta ihmeellisine intonaatioineen, mikä on paitsi ärsyttävää myös ällistyttävää, kun kyseessä on kuitenkin osaltaan kotimainen tuotanto. Kolmiulotteisuuskaan ei toimi eikä mitään ekstraa kankeaan animaatioon tuo, ja kaiken kuorruttaa mitäänsanomaton musiikki lopputekstien englanninkielistä poppisjollotusta myöten.

Monikansallinen animaatiotuotanto perustuu Red Caps -konseptiin, suurempaan tuoteperheeseen, joka pyörii nimensä mukaisesti ihmispoika Yotanin johtamien joulupukin punahiippaisten erikoisjoukkojen ympärillä. Tuotteisiin kuuluu niin englantilaisen Andrew Bernhardtin kirjoittamia Red Caps -pienoisromaaneja kuin myös samanniminen television piirrossarja. Tulossa on myös peliportaali internetiin. Elokuvan tietokonepelimäinen estetiikka ja mieletön vauhti selittynevät osaltaan tälläkin. Mainostettua kokoperheen 3D-animaatiota voisi kai paremmin luonnehtiakin koko tuoteperheen animaatioksi.