Lupin III: Cagliostron linna valkokangas

Animaattori ja tarinankertoja Hayao Miyazaki on alansa suurimpia nimiä. Erittäin ansioitunut japanilainen suurmestari suoritti kuitenkin pitkällisen kisällivaiheen ensin jokapaikanhöylänä ja sitten erilaisten tv-piirrossarjojen ohjaajana samalla kun teki manga-sarjakuvia. Vuonna 1963 alkanut periodi päättyi vuonna 1979 mestarinäytteeseen eli Miyazakin ensimmäiseen teatterielokuvaohjaukseen Lupin III: Cagliostron linna.

Lupin III oli alun perin Monkey Punch -nimimerkin tekemä 1960-luvun manga. Se paitsi ryöstöviljeli Maurice LeBlancin (1864–1941) klassisia 1900-luvun tarinoita herrasmiesvaras Arsene Lupinista myös parodioi 60-luvun agenttielokuvia. Lupin III:n kerrottiin olevan alkuperäisen herrasmiesvarkaan japanilais-ranskalainen pojanpoika. LeBlancin perikunta ei ollut tempauksesta mielissään, mutta tehty mikä tehty. Lupin III jengeineen ryösteli, eli rikollista elämää ja toimi räävittömämmin ja väkivaltaisemmin kuin mitä alkuperäinen Arsene Lupin ikinä olisi tehnyt.

Miyazaki oli ohjannut Lupin III -piirrossarjan jaksoja, joten hahmo oli hänelle entuudestaan tuttu, kun hän sai ohjatakseen järjestyksessään toisen täyspitkän Lupin III -elokuvan. Miyazaki ei saanut käsikirjoittaa elokuvaa yksin. Toinen käsikirjoittaja Haryya Yamazaki oli pitkän linjan kokenut käsikirjoittaja, jonka saavutuksiin kuuluu muun muassa hypertodellisuus-tyylin ja niin sanotun bullet time -hidastuksen varhainen kehittely baseball-animesarjassa Kyojin no Hoshi (1968). Yamazaki ei ollut köykäinen aisapari Miyazakille, vaan kannuksensa ansainnut konkari.

Myöhemmin urallaan Miyazakilla oli vapaammat kädet ammentaa ja tulkita valmiita tarinoita ja hahmoja, oli kyse sitten H.C. Andersenin merenneitotarusta Ponyo Rantakalliolla -elokuvassa (2008) tai brittikirjailija Diana Wynne Jonesin romaanista Liikkuva linna, josta Miyazaki ohjasi samannimisen elokuvan 2004. Yhteistyö Yamazakin kanssa sujui kuitenkin luontevasti, ja on mahdoton sanoa mikä kohtaus tai dialoginpätkä on kenenkin kirjoittama.

Lupin III: Cagliostron linna ei vielä tavoita Miyazakin myöhempien klassikkoelokuvien syvempiä tasoja tai kerrontaan upotettua laajempaa tematiikkaa, vaikka se sisältääkin aihioita Miyazakin intohimoista, kuten ilmailusta ja oudoista ilma-aluksista. Pelkistettynä teos on franchise-seikkailuelokuva. Mutta niin oli Christopher Nolanin Batman-trilogiakin. Laadukas ohjaaja voi luoda tarinan valmiille hahmoille ja samalla upottaa siihen runsaasti omia painotuksiaan sekä näyttää samalla vahvuuksiaan.

Lupin III: Cagliostron linna on 45 vuoden iässäkin ansaitusti maineikkain Lupin III -elokuva mitä on tehty. Se on myös puhtaana seikkailuelokuvana laadukkaampi, vauhdikkaampi ja sujuvimmin rullaava kuin valtaosa genrensä edustajista, oli kyse sitten näytellyistä tai animoiduista elokuvista.

Dynaaminen, sopivan humoristinen mutta pääosin slapstickiä välttelevä keikkaelokuva ammentaa goottilaisen perinteen, agentti- ja vakoojaseikkailujen sekä vanhan liiton Hollywood-seikkailuiden parhaista traditioista. Vaikka Lupin III -tarinoiden hahmot olisivat täysin ennalta tuntemattomia, heidät esitellään nopeasti ja suoraan toiminnassa ilman tarpeettomia pohjustuksia. Asiat selviävät kontekstista eikä katsojaa aliarvioida missään vaiheessa.

Sopivat suvannot rytmittävät huikean hengästyttävää tarinaa, jossa Lupin kumppaneineen ensin pakenee ryöstökeikalta, päätyy Cagliostron ruhtinaskuntaan ja törmää apua tarvitsevaan karanneeseen morsiameen Clarisseen. Nuori Clarisse pakenee avioliittoa synkeän goottilaisen kreivi Cagliostron kanssa.

Kauhujen linnassaan salamurhaajajoukkion kera asustava kreivi on varsinainen ilmestys, punaista viittaa heiluttava viiksekäs arkkiroisto ja irstaan oloinen julmio. Kreivistä riittää vastusta niin paljon, että Lupin päätyy kutsumaan paikalle häntä jahtaavan Interpol-tarkastaja Zenigatan siinä toivossa, että kunniallinen Zenigata hautaisi hetkeksi sotakirveen.

Miyazakin käsissä Lupin on pikemminkin Errol Flynnia kanavoiva romanttinen antisankari kuin paatunut rikollinen. Lupin on valmis jättämään murtokeikkansa rahapuolen vähemmälle pelastaakseen pulassa olevan neidon. Tästä tietysti kovaotteisemman mangan tosifanit närkästyivät. Toisaalta LeBlancin alkuperäisissä Lupin-tarinoissa Lupin toimii enemmän Miyazakin kuvaamalla tavalla, joten Miyazakilla on täysi oikeus omaan tulkintaansa.

Suomessa Lupin III: Cagliostron linna julkaistiin vähemmän proosallisesti suoraan vhs-levitykseen vuonna 1997. Varsinaista laajaa teatteriensi-iltakierrosta se ei siis ole saanut ennen tätä päivää, ei varsinkaan näin komeasti. Elokuva on 4K-restauroitu, ja myös äänimaailma on saatu uuteen uskoon. Hyvää on kannattanut odottaa.