Lumoava kirous valkokangas

Teiniyleisöille suunnatut yliluonnolliset romanssit ovat tulleet jäädäkseen. Twilightin jälkimainingeissa on Suomenkin valkokankaille tulossa Warm Bodiesin zombierakkautta ja Lumoavan kirouksen loitsijoiden sydänsuruja. Haku seuraavalle suurelle tuotannolle on käynnissä. Suositut kirjasarjat tarjoavat valmiin maailman sekä fanipohjan, joka ei katso elokuvaa vain kerran vaan saapuu näytöksiin useaan otteeseen. Jokin Twilight-sarjassa kolahti katsojakuntaansa, mutta sen taian toistaminen onkin vaikeammin tehty kuin voisi kuvitella.

Eteläisessä pikkukaupungissa asuva Ethan Wate on valmis muuttamaan mahdollisimman kauas kotikaupungistaan heti, kun tilaisuus antaa myöten. Viimeistä vuottaan paikallisen koulun penkillä istuva poika löytää kuitenkin uuden kiinnostuksen kaupunkiinsa, kun kouluun saapuu salaperäinen Lena Duchannes. Jokin tytössä tuntuu tutulta, mutta Lenalla on synkkä salaisuus, minkä takia suku ei halua parin pysyvän yhdessä. Hän on loitsija, jonka on vaikea hallita voimiaan. Tuleeko Lenasta paha vai hyvä loitsija, varmistuu hänen täyttäessään kuusitoista vuotta, mikä samalla muuttaa hänen koko tulevaisuutensa.

Etelävaltioiden noitamyyttejä pyritään tuomaan nykypäivään, mutta Lumoava kirous vie tarinaansa pois Twilightin koulu- ja teinielämästä ja keskittyy enemmän sadunomaisuuteen. Salaperäisenä mysteerinä alkava elokuva hiipuu nopeasti. Koko elokuva tuntuu olevan pohjustus tulevalle sarjalle, jonka kohtalo on tällä hetkellä vaakalaudalla, koska Lumoavan kirouksen katsojaluvut Yhdysvalloissa eivät ole täyttäneet toiveita. Lisäksi tarinan ilmapiiri on yllättävän holhoava ja moralisoiva, mikä ei sovi yhteen hahmojen erilaisuuden painottamisen kanssa.

Lenasta ja Ethanista yritetään rakentaa vahvoja oman tiensä kulkijoita, jotka kapinoivat pikkukaupungin uskonnollisen yhteisön normeja vastaan. Silti elokuvan ajatusmaailma hyvästä ja pahasta on hyvin vanhoillinen. Loitsijoiden kautta valon ja varjon maailma jakautuu mustavalkoisesti kahtia. Miehet voivat kulkea kahden maailman välillä ja hallita taikuuttaan, mutta naisten kohdalla tämä ei ole mahdollista. Kuudentoista vuoden ikä, joko korruptoi tytön sieluttomaksi viettelijättäreksi tai tekee tästä kunniallisen hyvänlähettilään. Pahan puoleen kääntyminen merkitsee myös kaikkien perhesiteiden katkeamista ja yksin jäämistä.

Lumoavan kirouksen kohdalla hahmoille on haettu taustatukea niminäyttelijöistä. Jeremy Ironsin, Emmy Rossumin ja Viola Davisin tapaiset nimet tekevät kelvot roolisuoritukset. Erityisesti Emma Thompsonilla näyttää olevan hauskaa herkullisen ilkeän kiihkouskovaisen hahmossa, jonka salaisuudet ovat pintaa syvemmällä. Nuori pääpari jää tässä joukossa auttamattomasti jalkoihin. Vaikka elokuva onkin hyvin tehty, ei se vaikuta siltä, että se houkuttelisi katsojia pariinsa yhä uudestaan. Viimeinen tunti vie elokuvan alulta pois kaiken sen kiinnostavuuden, jota se oli alullaan saanut herätettyä.

Lumoava kirous ei ole löytänyt ääntään. Komedialliset osiot tekevät siitä paikoitellen vaikeasti tosissaan otettavan. Myös pyrkimykset moderniin nuorten romanssiin ovat ristiriidassa elokuvan painotusten kanssa. Osittain tähän on voinut vaikuttaa ohjaaja-käsikirjoittaja Richard LaGravenesen tausta aikuisten romanssien kirjoittajana. Hänen käsikirjoitustaustastaan kun löytyy sellaisia nimiä kuin Hiljaiset sillat (1995), Hevoskuiskaaja (1998) ja Vettä elefanteille (2011). Moderni musiikki ja viittaustausta eivät silloin paljon paina, vaikka elokuvalla hetkensä onkin. Lumoavaan kiroukseen on kaadettu liikaa vaikutteita liian monesta lähteestä ja lopputulos on sekava.