Love Lies Bleeding valkokangas

Englantilaisohjaaja Rose Glass luotasi nuoren naisen psyykettä tunnelmaltaan ahdistavassa debyyttiohjauksessaan Saint Maud (2019). Esikoisensa jälkeen hän on siirtynyt Yhdysvaltoihin A24:n independent-elokuvan puikkoihin. Monitasoiset naispäähenkilöt sekä kauhun ja yliluonnollisen elementit eivät silti ole karsiutuneet Glassin toisesta, kehonrakennuksen ja rikollisuuden maailmaan sijoittuvasta elokuvasta Love Lies Bleeding (2024). Glass on käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Weronika Tofilskan kanssa, Tofilska nauttii juuri suosiota seksuaalista ahdistelua kuvaavan Baby Reindeer (2024–) sarjan ohjaajana.

Kun kuntosalityöntekijä Lou (Kristen Stewart) tapaa new mexicolaiseen pikkukaupunkiin saapuvan kehonrakentaja Jackien (Katy O'Brian), leiskahtaa rakkaus aseen suuliekin tavoin. Rikolliset toimensa ampumaradan kulissin taakse piilottaneelle Loun isälle (Ed Harris) töihin pääsevä Jackie sekaantuu perheen elämään, kun Loun sisko Beth (Jena Malone) joutuu miehensä J.J.:n (Dave Franco) pahoinpitelemäksi. Samalla Jackien silmissä siintää Las Vegasissa pidettävän kehonrakennuskilpailun voitto keinolla millä hyvänsä.

Uskottavan elettyä kasariestetiikkaa soundtrackista neonvaloihin asti pursuava Love Lies Bleeding on visuaalisesti mieleenpainuva elokuva, jossa äärimmilleen puristetut lihaksikkaat kehot kohtaavat autiomaakaupungin asukkaiden karun elämän sekä helvetilliset näyt ihmisyyden pimeältä puolelta. Moraalin rajoja venytetään, kun Lou ja Jackie pyrkivät suojelemaan toisiaan rikollisten ja poliisien ristitulessa. Kehollisuutta ja ihmisruumiita käsitellään elokuvassa usealta kantilta: mielenlujuutta korostavien treenaamismetaforien, vapaan seksuaalisuuden sekä rikosten uhrien kautta.

Kristen Stewart ja Katy O'Brian ovat uskottava pari vastakohtaisuuksissaan ja kipuillessaan menneisyyden traumoissa, joiden visualisointi painajaismaisine näkyineen luo muistumia Glassin esikoiselokuvaan. O'Brianin esittämä Jackie on Saint Maudeen (Morfydd Clark) vertautuva intohimolleen sairaalloisen omistautunut protagonisti, josta epävarmuus ja ulkopuolisuus paistavat läpi. Samaan aikaan elokuva visualisoi innovatiivisesti naisten voimaantumisen suhteessa miehiin. Ed Harrisin rikollispomo on Juice-kampauksineen pahan ruumiillistuma, kun taas Dave Franco ja Jena Malone jäävät avioparina juonenkuljetuksen välineiksi.

Glass kulkee elokuvallaan omaa polkuaan Coenin-veljesten Blood Simplen (1984), Lynchin Villin sydämen (Wild at Heart, 1990) ja Lost Highwayn (1997) viitoittamalla tiellä sekä Breaking Badin (2008–2013) New Mexicon rikollisuuden täyttämien öisten maisemien keskellä. Rujon realistista neo-noir-elokuvaa laajentavat kauhun ja fantasian puolelle lipsahtavat kohtaukset, joissa päähenkilöiden pelot ja toiveet tuodaan ilmi lihasten kasvaessa ja pullistuessa epäluonnollisiin mittoihin.

Kiinnostavasta konseptistaan ja representaatioistaan huolimatta Love Lies Bleeding jää vahvan aloituksen jälkeen junnaamaan paikallaan. Tarina kehittyy jo useissa genren elokuvissa nähtyyn suuntaan, missä rikollisen elämän karistaminen ja lupaus sen jälkeisestä rakkaudesta eivät olekaan helppoja saavuttaa. Glassin ymmärtävä katse hahmoihinsa luo kuitenkin mahdollisuuden optimistisemmalle tulevaisuudelle.

Mitä kaikkea olisit valmis tekemään rakkauden tähden? Love Lies Bleedingin mukaan mitä vain. On hienoa nähdä pienemmän budjetin kokeilevamman sekä representaatioiltaan moninaisemman amerikkalaisen rikoselokuvan saavan rajatun teatterilevityksen myös Suomessa Night Visions -festivaalin ennakkoesityksen lisäksi, vaikkakin vain tekstittämättömänä versiona. Glassin tulevilta pakkomielteisiä protagonisteja seuraavilta elokuvilta on lupa odottaa paljon.