Linna Italiassa valkokangas

Linna Italiassa on Cannesin festivaalin 2013 viimeistä Suomen valkokankaille saapuvaa satoa. Valeria Bruni Tedeschin oli ainoa naisohjaaja festivaalin pääkilpailussa ja merkkasi naisohjaajien paluuta kilpailusarjaan välivuoden jälkeen. Hiljaista mutinaa aiheutti lehdistössä Bruni Tedeshin asema Ranskan entisen presidentin Nicolas Sarkozyn kälynä, mutta paikkansa kilpailussa hän oli saavuttanut täysin omin ansioin. Bruni Tedeschin elokuvia yhdistää voimakas paikan tuntu ja vahva maailma, joka jatkuu Näyttelijättäristä (2007) Linnaan Italiassa.

Entisen näyttelijättären Louisen (Valeria Bruni Tedeschi) elämä on sekasorron vallassa. Yksinäinen nainen haaveilee lapsesta ja samalla joutuu seuraamaan vierestä, kuinka hänen veljensä (Filippo Timi) on menehtymässä pitkälliseen sairauteen. Perheen talous ei enää pysty kannattelemaan aikoinaan hankittua elintasoa ja sukulinnan myyminen nousee ajankohtaiseksi. Nuoren Nathanin (Louis Garrel) astuessa kuvaan Louise tuntee saaneensa viimeisen mahdollisuuden omaan perheeseen ja onneen. Uuden elämän aloittaminen kuitenkin merkitsee luopumista vanhasta.

Louisen hahmo on lähellä Näyttelijättärien Marcellinea. Uran valinneet naiset kamppailevat valintojensa kanssa, miettien olisiko lapsi voinut muuttaa heidän elämäänsä. He ovat täynnä hysteeristä energiaa ja valmiina särkymään, mutta heistä löytyy silti tarvittava määrä sisäistä voimaa, joka auttaa heitä jaksamaan eteenpäin. Louise, kuten Marcellinekaan, ei ole erityisen imarteleva hahmo. Itsekkäät naiset eivät näe muuta elämää omien ongelmiensa läpi. Sukulinnan työntekijät jäävät ilman palkkaa, koska Louise unohtaa käydä hakemassa käteistä kotoaan, ja keskustelut työntekijöiden kanssa ovat vain koristeellista ilmaa, kun työnantajalla on siihen hieman aikaa.

Bruni Tedeschi ei kaunistele rikkaan perheen hemmoteltua lapsuutta. Heistä on kasvanut itsekkäitä ja mukavuuden haluisia ihmisiä, jotka eivät huomioi edes läheisten ihmisten ahdinkoa. Vaikutusvaltaisen ja rikkaan italialaisperheen vesana Bruni Tedeschi osaa kuitenkin tuoda kiintoisan perspektiivin etuoikeutettujen rikkaiden elämään hieman samalla tapaa kuin Sofia Coppola. Voimakkaita omaelämänkerrallisia viitteitä sisältävä elokuva ei jätä hahmoja tunteettomiksi ja kylmiksi, vaikka heistä onkin välillä vaikea pitää. Juuri hahmojen viat ja säröt tuovat heille inhimillisyyttä, ja maailma, jonka Bruni Tedeschi rakentaa, tuntuu uskottavalta.

Linna Italiassa muistuttaa osittain Oliver Assayasin Kesänhetkiä (2008), jossa perhe saapuu jakamaan perittyä lapsuudenkotia. Bruni Tedeschin ote on kitkerämpi ja täynnä mustaa huumoria. Siinä ei ole Assayasin nostalgian kaipuuta, vaan se suuntaa katseensa tulevaisuuteen. Talo ei ole lapsuuden muistojen täyttämä onnela, kuten Assayasin elokuvassa, vaan se muistuttaa perheen isän tappiollisista kaupoista ja muista ongelmista. Hiljalleen sammuva suku vertautuu pihalla kasvavaan puuhun, joka mätänee pystyyn, eikä tuota enää hedelmiä. Linna edustaa tyhjyyttä, joka painaa perheen hartioita, mutta josta silti on vaikea päästää irti.

Linna Italiassa on osoitus siitä, että Valeria Bruni Tedeschillä on voimakas ohjauksellinen tyyli ja hän kertoo tarinoita, joiden näkökulma on hyvin omalaatuinen. Elokuvan kaari ei kuitenkaan ole yhtä hyvin suunniteltu ja se kantaa paikoitelleen todella paljon turhaa painoa. Irtonaiset hahmot ja viittaukselliset tarinat ovat toki hienoja muistutuksia siitä, että kaikkea ei katsojille tarvitse selittää, mutta nyt elokuva tuntuu liian täydeltä ja se vaikuttaa myös tarinan liikkuvuuteen. Bruni Tedeschi muistuttaa kuitenkin olevansa elinvoimainen ohjaaja, jolta voi odottaa jatkossakin kiintoisia elokuvia.