Lego Ninjago elokuva valkokangas

Muutaman vuoden takainen Lego-elokuva (2014) oli oivaltava ja leikin luovuutta korostava elokuva, joka on osoittautunut useampia katselukertoja kestäväksi teokseksi. Lego-elokuvan kenties ikimuistettavin hahmo, Batman, sai sittemmin oman elokuvansa. Henkiin herätettyjen muovipalikoiden menestyksestä onkin viime vuosina otettu kaikki irti ja markkinoille on tehty Legon lelusarjoihin perustuvia lyhytelokuvia ja tv-sarjoja, joista Ninjago on jalostettu tuoreimmaksi Lego-elokuvaksi.

Kolmas Lego-elokuva ei ole edeltäjiensä veroinen. Lego Ninjago elokuva on outo sekametelisoppa James Bondien arkkipahista, Tähtien Sodan isä–poika-suhdetta, Transformereiden robottitaistelijoita, Power Rangersien teinejä sekä tietysti ninjoja. Ja lopuksi sekaan on lorautettu vielä ripaus japanilaista megamonsterielokuvaa.

Lego-elokuvien keskeinen idea on leikillisyys. Leikeissä maailmat ja hahmot sekoittuvat luonnikkaalla mielikuvituksella, mutta valkokankaalla juonellisessa tarinassa sekamelska on hämmentävä. Kouluikäinen katsoja uppoutuu vauhdikkaaseen menoon ja visuaaliseen ilotteluun helposti, mutta aikuisen on vaikea saada kiinni silmille hyökyvästä kulttuurikirjon tsunamista. Lego Batmanissa tarinamaailman uoma oli vielä suhteellisen selkeä mutta Ninjagossa ryskyää reippaasti yli äyräiden.

Ongelmana on heppoinen tarina, johon on leikattu ja liimattu mukaan kaikkea mahdollista. Ydintarina on elokuvassa myös kömpelösti kehystetty Jackie Chanin esittämän itämaisen puotipuksun kertomaksi. Tarinassa tulivuorisaaren uumenissa majaansa pitävä Garmadon yrittää toistuvasti valloittaa Ninjagon kaupunkia, mutta ninjatiimi estää aikeet kerta toisensa jälkeen. Asetelma saa uuden käänteen, kun Garmadonille selviää, että hänen poikansa johtaa ninjatiimiä.

Tarinallisen ulottuvuuden jäädessä kapeaksi on Ninjagossa panostettu vauhtiin ja melskeeseen. Satunnaishauskuudet ja älyttömät läpät tekohengittävät melskettä juuri sen verran, että teelmys sinnittelee pinnan yllä maaliin asti.

Näin aikuisen näkökulmasta. Kohderyhmäikäinen on tohkeissaan. Lego-elokuvien perimmäinen ilo lieneekin siinä, että legot kutsuvat jälleen rakentajaansa ja elokuvien myötä tyyppien eli legohahmojen merkitys on noussut arvoon arvaamattomaan.

Kyynisesti tarkasteltuna elokuvissa on kyse lelujen markkinoinnista, mutta toisaalta legot ovat aina niin paljon enemmän mitä paketin kannessa seisoo. Rakentelu on loputonta, kun mielikuvitus pysyy nousukiidossa. Lego Ninjago elokuva ei ole edeltäjiensä veroinen sysäys tälle nousukiidolle, mutta edes jonkinmoinen pukkaus.