Legenda suojelijoista valkokangas

Zack Snyderin elokuvista tulee helposti ensimmäiseksi mieleen pintapuoliset asiat, kuten runsas väkivalta ja hidastusten avokätinen käyttö. Nyt, kun meriittilistalla on 300:n ja Watchmenin tapaisten elokuvien lisäksi myös lastenanimaatio Legenda suojelijoista, voi Snyderin ohjauksista nähdä entistä helpommin niitä kaikkia yhdistävän syvemmän tekijän. Uutukainen kun pakostakin eroaa aiemmista sekä toteutustapansa että kohdeyleisönsä vuoksi. Väkivaltaa ei siis liiemmin ole – hidastuksia tosin käytetään edelleen reippaasti – mutta tunnelmaltaan elokuva muistuttaa aikaisempia Snyderin teoksia. Hän ottaa kulloisenkin aihealueen sataprosenttisen vakavissaan, ei tarjoile silmäniskuja katsojille eikä pelkää elämää suurempaa, asetelmiltaan mustavalkoista dramatiikkaa. Vaikka aiheena olisi fantasiaseikkailu pöllöistä, on lopputulos yhtä tosissaan tehty kuin 300.

Legenda suojelijoista perustuu yhdysvaltalaisen Kathryn Laskyn toistaiseksi suomentamattomaan fantasiakirjasarjaan, jonka pääosassa ovat siis pöllöt. On tietyn pöllölajin ylivaltaa kannattavia puhdasverisiä pöllöjä, on puhdassydämisiä suojelijapöllöjä ja on veljespari, joka ajautuu eri puolille. Aikuiskatsojalle tarina on tuttu eikä tässä elokuvassa muuksi muutu, mutta nuoremmalle katsojalle sen voisi kuvitella vielä toimivan. Elokuva ei siis ole mitenkään vasemmalla kädellä kyhätty minkään asian suhteen, kunhan iättömät tarinaelementit tuodaan yhteen vähän liian tutulla tavalla ja tylsillä hahmoilla.

Aikuisia ei ole lähdetty kosiskelemaan kaksimielisillä vitseillä tai loputtomilla leffaviittauksilla, vaan elokuva on rehdisti lapsille suunnattu, asetelmiltaan mustavalkoinen fantasiaseikkailu komeissa maisemissa. Toteutuksen puolesta sen jaksaa aikuinenkin katsoa, sillä tällä saralla elokuvan vaikutteet lienevät enemmänkin Sormusten herran ja Gladiaattorin tapaisissa elokuvissa kuin muissa digianimaatioissa. Muun muassa Lisa Gerrardin musiikit luovat välittömiä mielleyhtymiä Gladiaattorin suuntaan.

Visuaalisesti elokuva on erittäin komea. Realistiset maisemat, tummat värit, korostettu valaistuksen käyttö ja todella yksityiskohtainen animointi tuottavat muista animaatioista eroavan ilmeen. Vielä kun visuaalisessa toteutuksessa hidastuksineen kaikkineen voi aistia ohjaajan persoonallisen kädenjäljen, kapenee ero animaation ja oikean elokuvan välillä jälleen kerran. Ja koska pääosassa ovat pöllöt, on vuoristoratamaisia lentokohtauksia kyllästymiseen asti.

Elokuva tuntuu ottavan kohdeyleisönsä hyvin huomioon. Ikäraja K11 on sopiva, sillä aivan nuorimmille elokuva ei luultavasti sovi dramaattisten ja väkivaltaa sisältävien kohtaustensa vuoksi. Yhteenotot ja niiden lopputulokset jätetään kuitenkin pitkälti katsojan mielikuvituksen täydennettäviksi. Vaaran tuntua löytyy, mikä on seikkailuelokuvassa olennaista. Ja vaikka pyörää ei keksitä uudestaan – korkeintaan koristellaan se näyttävästi – on Legenda suojelijoista silti kelpo johdatus seikkailun ja fantasian pariin.