Winged Migration - siivekäs muutto valkokangas

Termi "linnun aivot" saa uusia ulottuvuuksia Jacques Perrinin ja kumppanien dokumenttielokuvan Winged Migrationin myötä. Sen verran kunnianhimoisesti se paneutuu lintujen maailmaan. Mikrokosmoksesta tutut tekijät ovat kuvanneet elokuvaa neljä vuotta, viidellä eri kuvausryhmällä ja seitsemällä eri mantereella. Se kokonaisuus minkä katsoja näkee valmiina valkokankaalla, on siis leikattu suuresta määrästä kuvamateriaalia. Kuvausryhmät ovat tehneet valtavan työn vangitakseen sen, mikä erottaa linnut muusta eläinkunnasta ja sen mikä motivoi tekemään niistä kokopitkän dokumenttielokuvan.

Tämä motivoiva ominaisuus on tietenkin lintujen lentokyky, josta ihmiset ovat haaveilleet aikojen alusta saakka ja joka on liitetty mm. vapauteen ja riippumattomuuteen. Tämä ajatus näkyy Winged Migrationissa. Elokuva keskittyy lintujen keväisiin ja syksyisiin pitkiin muuttomatkoihin, jotka venyvät jopa eri mannerten välisiksi. Lentomatkojen kuvaamiseen on panostettu pyrkimällä mahdollisimman lähelle lentävää lintua mm. riippuliitimen, kuumailmapallon, helikopterin ja itse kyhätyn lentohärvelin avulla. Perrin on siis todella halunnut välittää katsojalle ilmalennon tunnelman ja sen painovoimaa uhmaavan luonteen. Pitkäänhän siipiään ja ilmavirtoja ihmeen taitavasti hyväkseen käyttävät luontokappaleet jaksavat katsojaa ihastuttaakin, mutta eivät puoltatoista tuntia.

Elokuvan jälkeen pohtiikin miksi tätä lintujen lentokuvausta kutsuisi? Mikä olisi sen kohdeyleisö? En sysäisi Winged Migrationia luontodokumenttien joukkoon, koska sen tieteellinen sisältö on köyhä. Jotkin päälajit esitellään vain tekstein ja samalla kerrotaan niiden reiteistä. Mutta kun lintuja on elokuvassa pilvin pimein, muu kuin asianharrastaja tippuu oksalta. Niitä ei vaan erota toisistaan. Kertoja, joka on äänessä harvoin, keskittyy lausumaan vain suuria juhlallisuuksia. Veikkaan, että luontodokumenttien suuret ystävät, lapset, pitkästyisivät tätä katsoessaan.

Luontodokumentiksi Winged Migration on myös liian runollinen. Se vie katsojan huomion kuviin, ei niiden sisältöihin. Mutta elokuva ei onnistu olemaan myöskään puhtaasti runollinen ja metaforinen manifesti vaikkapa valtionrajojen keinotekoisuudesta ja vapauden puolesta. On kuin tekijät eivät olisi hennoneet leikata tiettyjä kohtauksia pois. Nyt mukana on alleviivaavia kohtauksia, joissa on luonnonsuojelullinen aspekti mukana. Tärkeydestään huolimatta ne särkevät ulkokohtaisuudellaan elokuvan kokonaisuutta.

Winged Migration - siivekäs muutto on puolivillainen elokuva, joka ei tee päämääriään katsojalle selväksi. Huono se ei kuitenkaan ole, siitä pitävät huolen itse linnut. Elokuva osoittaa miten ihmeen sopeutumiskykyisiä ne ovat ja harvoin näkee mitään niin kaunista ja hauskaa kuin esimerkiksi haikaroiden soidinmenot. Plussaa tuo myös Bruno Coulais´n musiikki joka hakee rytminsä siiveniskuista ja äänimaisemansa lintujen elinympäristöistä. Ja harvoin sitä pääsee näkemään tämän kaltaisia elokuvia suurelta kankaalta.