Lassie palaa kotiin valkokangas

Eric Knightin menestysromaanista Lassie palaa kotiin (1940) sovitettiin elokuvaversio heti tuoreeltaan. Vuoden 1943 elokuva on saavuttanut klassikon maineen ja poiki pitkään jatkuneen televisiosarjankin. Knightin kirjasta tehtiin vuonna 2005 uusi elokuvasovitus, joka noudatteli ensimmäistä filmiversiota. Nyt Knightin tarina on saksalaistekijöiden toimesta sovitettu nykypäivään elokuvassa Lassie palaa kotiin (2020).

Saksalaisten Lassie tuskin jättää jälkiä elokuvahistoriaan, mutta merkkiteosten ajanmukaiset sovitukset puoltavat paikkaansa. Puristit ja kyynikot perustellusti pyyhkivät pöytää tällaisilla versioilla, mutta niilläkin on tilauksensa nykytarjonnassa. Lassien tarinassa on useita ajattomia ja tärkeitä teemoja, joita on suotavaa käsitellä yhä uudestaan ja uudestaan kuhunkin aikaan sopivilla tavoilla.

Tuoreimmassa Lassie-elokuvassa tarina on sovitettu Saksan vuoristoseudulle, jonka maisemat ja tunnelmat ovat kuin alkuteoksen ajoilta. Tämä lienee sangen tietoista vanhemmille suunnattua maalaisromantiikkaa arjen todellisuuspaoksi. Lasinpuhaltajan perheellä tekee tiukkaa ja pojan silmäteränä oleva koira joudutaan antamaan vähäksi aikaa pois. Koiran väliaikaisisännän on lähdettävä loma-asunnolleen, josta Lassie karkaa.

Tarina istahtaa nykyaikaan varsin ongelmattomasti, vaikka ajanhengen mukaisesti alkuperäistarinan rankemmat painotukset on siistitty sivummalle. Sovitus on kuitenkin auttamattoman juuttunut maalaisromantiikkaansa, mikä syö tehoa tänäkin päivänä puhuttelevilta teemoilta, mitä tulee ihmisten toimeentuloon, arvovalintoihin, ystävyyteen ja hyvän tekemiseen. Likipitäen kaikki tarinan hahmot ovat tarkoitusperiltään hyviä ja ne pari hieman ilkeääkin ovat lopulta varsin harmittomia tapauksia. On oikeastaan mielenkiintoista pohtia, miten suhtautua elokuvan yltäkylläiseen hyvyyteen: onko se vain äitelää ja nykyajan todellisuudesta täysin irrallista vai vastaoire nykypäivän kovien arvojen kyynistämälle maailmalle?

Tuoreimman Lassien konkreettisin ongelma on lopulta draamallisen jännitteen laahaaminen. Lassie ajautuu tarinassa monesti sivuraiteelle ihmishahmojen ottaessa tilan ja huomion. Tämä on seurausta tarinaan valituista painopisteistä, mutta juonelliselle jännitteelle ratkaisu on selkeä karhunpalvelus. Vaikka pääosaparina ovatkin lapset, niin elokuvan ajautuminen muille kuin Lassien edesottamuksia seuraaville urille laski kohderyhmäikäisenkin katsomisintensiteettiä selvästi.

Onneksi hyvärakenteisen skotlanninpaimenkoiran vapaata juoksua on aina ilo seurata eikä hyvän tuputtaminen tässä maailmassa haitaksi ole hieman äitelälläkään annostuksella. Kokoperheen elokuvien kapeassa tarjonnassa tuorein Lassie onkin katsomiskelpoinen, joskin alkuperäistarinalle uskollisempien kannattaa mieluummin pitäytyä aiempien elokuvaversioiden parissa.