Katseet ikkunassa valkokangas

Ihastuttavan Hamamin (1997) ohjanneen Ferzan Ozpetekin uutuus on hienovaraisella tavalla kaunis ja koskettava elokuva. Kuten Ozpetekin aiemmassa filmissä, suuri osa Katseet ikkunassa -elokuvan viehätysvoimasta piilee taitavasti musiikin ja kuvauksen avulla luodussa tunnelmassa. Hamam ja Katseet ikkunassa ovat lähellä toisiaan myös temaattisesti, sillä molemmissa on kyse rohkeudesta, kohtalosta ja valinnoista. Katseet ikkunassa on merkinnyt Ozpetekille laajempaa kansainvälistä läpimurtoa ja monien palkintojen voittoa. Elokuva on saanut mm. viisi Italian "Oscaria" eli Donatello-palkintoa (paras elokuva, paras miespääosa, paras naispääosa, paras musiikki ja paras opetuselokuva).

Katseet ikkunassa alkaa takautumalla 1940-luvun Roomaan, jossa leipuri tappaa työtoverinsa aamuhämärissä ja juoksee karkuun varoittamaan juutalaisia natsien tulosta. Tämän jälkeen siirrytään nykypäivän Roomaan, jossa nuori aviopari Giovanna (Giovanna Mezzogiorno) ja Filippo (Raoul Bova) törmää hukassa olevaan vanhaan mieheen (Massimo Girotti). Nuori mies on huolissaan vanhasta miehestä ja pariskunta ottaakin tämän mukaansa. Vaimo on ärsyyntynyt vanhan miehen läsnäolosta kotonaan, eikä vähiten lastensa takia. Poliisi ei tunnu tietävän miehestä mitään, eikä nimetön mies pysty itsekään kertomaan mitään mikä auttaisi. Kondiittorin urasta haaveileva kirjanpitäjä Giovanna tuijottelee iltaisin vastapäisessä talossa asuvaa Lorenzoa. Elokuvan jännitteet syntyvät erityisesti Giovannan, nimettömän vanhan miehen ja Lorenzon välille. Vanhan miehen hiljainen läsnäolo Giovannan ja Filippon kotona hetkauttaa perheen elämää paljastavalla tavalla.

Toisen maailmansodan aikaa koskettavat elokuvat ovat useimmiten historiallisia elokuvia. Katseet ikkunassa on kiinnostava, koska se käsittelee menneisyyden muistamista ja unohtamista nykyhetkestä käsin. Historialliset tapahtumat elävät edelleen sellaisten ihmisten mielissä, jotka ovat eläneet niiden keskellä. Fyysiset maamerkit kuten talot, kadunkulmat ja sillat toimivat myös sellaisina koukkuina, joihin muistot ripustetaan. Ozpetek näyttää lyhyinä takautumina nimettömän miehen mieleen eri paikoissa nousevia muistoja, vaikka toisaalta edetään nykyhetkessä, jossa Giovannalle ja Lorenzolle syntyy koko ajan näihin samoihin paikkoihin liittyviä muistoja. Elokuvan tarina onkin yhtä hienolla tavalla kerroksellinen kuin nimettömän miehen uskomattoman upeat kakkuluomukset.

Elokuva pelaa paljon katseiden voimalla. Hitchcockin Takaikkunan mieleen tuova ikkunoiden käyttö on kiinnostavan jännitteistä. Toisaalta vanhan miehen katse seuraa Giovannaa ja tämän perhettä arkisissa toimissa. Perheen on vaikea välillä arvata, miten paljon vanha mies oikeastaan ymmärtää siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Elokuva sivuaa myös miesten välistä halua ja sellaista rakkautta, joka jää ympäristölle näkymättömäksi. Erityisesti Giovanna Mezzogiorno ja vanhaa miestä esittävä Massimo Griotti ihastuttavat elokuvaa läsnäolollaan.

Jos tarinoita kertovien taiteiden tehtävä on antaa kokijoilleen jonkinmoinen tunne epämääräisten arkikokemusten jäsennettävyydestä, Ozpetek antaa katsojilleen juuri sitä. Vaikka elokuva käsitteleekin myös muistinmenetystä ja paikallaan polkemista, ohjaajan ote tarinaan on sellainen, että katsoja voi teatterista astuessaan kokea olevansa hiukan kauniimmassa ja jäsentyneemmässä maailmassa kuin ennen elokuviin menoaan. Katseet ikkunassa on yksi tämän vuoden kauneimpia elokuvia.