Kung Fu Panda 3 valkokangas

DreamWorksin Kung Fu Panda (2008) oli menestys. Pullukan Po-pandan tie kung fu -taistelijaksi lämmitti monien mieliä. Itämaisten taistelulajien filosofia taipui mukavasti aasialaiselokuvista vaikutteita lainanneeseen amerikkalaisanimaatioon. Menestyksen myötä DreamWorks on kaavaillut taistelutaitoisen tao-taon tarinasta peräti kuuden elokuvan mittaista elokuvasarjaa. Kakkososa nähtiin pari vuotta ensimmäisen elokuvan jälkeen ja nyt vuorossa on kolmas elokuva.

Kolmannessa osassa Pon tarinaa jatketaan johdonmukaisesti. Eteenpäin mennään myös temaattisesti, kun itsensä voittamisesta ja itsensä hyväksymisestä siirrytään yhteisöllisyyden voimaan. Ajatus on kaunis, mutta toteutus kompuroi juonellisesti onnettomaan tarinaan. Kung Fu Panda 3 vaikuttaa siltä kuin elokuva olisi ideoitu tikkuaskin kanteen tuotantoyhtiön suunnittelupalaverin kahvitauolla.

Pon isä ilmestyy poikansa luokse viedäkseen tämän takaisin myyttiseen pandakylään. Lisäksi Pon pitää päihittää henkienmaailmasta maallistunut soturi Kai. Pahiksen perimmäiset motiivit jäävät hämärän peittoon ja itse asiassa koko hahmo vaikuttaa irralliselta. Kai lienee lätkäisty tarinaan vain, jotta elokuvaan on saatu viriteltyä edes jotain jännitettä ja taistelukohtauksia.

Juonellisen tarinan ja teemojen käsittelyn jäädessä hiuksen ohuiksi on puolitoistatuntinen täytetty erinäisellä kohkaamisella ja mekastuksella. Lapsikatsoja toki innostuu toiminnallisuudesta, mutta puutuminen on väistämätöntä sisällön ja juonellisen jännitteen jäädessä olemattomaksi. Aikuiskatsojalle meuhkaaminen käy rasittavaksi.

Pitkäksi kaavaillussa elokuvasarjassa on väistämättä suvantohetkensä. Kung Fu Pandoissa notkahdus koetaan kolmannessa osassa. Toivottavasti jatkossa tarinaan sekä juonenkehittelyyn viitsitään panostaa sen verran, että elokuvasarjan loput osat toimisivat myös itsenäisinä teoksina eivätkä luottaisi liikaa edeltäneiden elokuvien vetovoimaan.