Vammaiset vastarinnassa
Neljän kehitysvammaisen miehen punk-bändin Pertti Kurikan Nimipäivien keikoilla on usein iloinen tunnelma. Myös yhtyeestä kertova Kovasikajuttu saa hymyn huulille, vaikka elokuva ei pakene vaikeitakaan aiheita.
Jukka Kärkkäisen ja J-P Passin ohjaama dokumenttielokuva seuraa bändin matkaa suosioon. Menestyksestään huolimatta muusikot ovat kuitenkin vammaisina pysyvästi yhteiskunnan marginaalissa. Punk antaa heille mahdollisuuden vastarintaan. Yhdessä yhtyeen hiteistä lauletaan, että päättäjä on pettäjä.
Bändin sanoitukset tulevat suoraan sen jäsenten elämästä. Vaikka Pertti Kurikan Nimipäivät tunnetaan kantaaottavista lyriikoistaan, voi biisin tehdä vaikka siitä, kuinka kahvi on hyvää. Dokumentissakin todistetaan niin jalkahoidon ja puuduttavien studiosessioiden värittämää arkea kuin dramaattisia hetkiä lapsen syntymästä bändiläisten pippurisiin riitoihin.
Dokumentista näkee, että laulaja Kari Aalto ja kitaristi Pertti Kurikka tekevät musiikkia suoraan sydämestä – ja halusta kapinoida kalkkeutuneita käsityksiä vastaan. Tärkeässä asemassa yhtyeen elämässä on myös manageri Kalle Pajamaa. Sympaattinen mies luotsaa punkkareitaan jämäkkyydellä, kärsivällisyydellä ja lämmöllä.
Elokuva viestii yhtyeen musiikin tapaan, että kehitysvammaisia, kuten ihmisiä yleensäkin, on kaikenlaisia. Yksi yhtyeen jäsenistä tekee vapaaehtoistyötä keskustan vaalikampanjassa, toinen arastelee muuttoa pois vanhempien siivistä ja kolmas viihtyy parhaiten Kallion baareissa. Holhoaminen ja lokeroiminen ottavat päähän. Kehitysvammainen tarvitsee omaa tilaa ja itsenäisyyttä – ja kuten dokumentissa käy hyvin ilmi, myös läheisyyttä ja rakkautta.
Dokumentti ei mässäile tunteilla tai rajuudella, muttei myöskään tunne tabuja. Elokuvassa sivutaan esimerkiksi itsemurhaa ja vammaisen seksuaalisuutta. Vuodatetut kyyneleet eivät kuitenkaan käänny sosiaalipornoksi.
Elokuvasta välittyy myös armeliaisuutta. Muusikon arki voi olla stressaavaa, ja etenkin kitaristi Pertti ottaa herkästi paineita. Laulaja Karilla on kuitenkin oiva neuvo – hän kehottaa bänditoveriaan kirjoittamaan helpompia riffejä.
Viime vuosina on huomattu, että laadukas suomalainen dokumenttielokuva voi menestyä myös elokuvateatterilevityksessä. Tampereen elokuvajuhlien yleisöpalkinnon saaneelle Kovasikajutulle voi ennustaa mukavia katsojalukuja Miesten vuoron ja Reindeerspottingin jalanjäljillä.
Ahkerasti pitkin Suomea keikkaileva Pertti Kurikan Nimipäivät on esiintynyt myös ulkomailla, ja Kovasikajutussakin matkataan heidän mukanaan Hampuriin. Uskon, että dokumentin hyvä toteutus ja ennen kaikkea mainio aihe herättävät kiinnostusta myös ulkomaisilla festivaaleilla – niin kuin on jo tapahtunut.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,7 / 9 henkilöä
Seuraava:
Anonyymit romantikot
Pastellisävyistä hattaraa, joka yliromanttisista puitteistaan huolimatta keskittyy enemmän muuhun kuin romanssiin.
Edellinen: War of the Dead – Stone’s War
Neljän vuoden viiveellä ensi-iltansa saava Stone’s War on ideatonta zombien ampumista.