Kinds of Kindness valkokangas

Kreikkalaisohjaaja Yorgos Lanthimos on ollut viime vuosina liekeissä. Hän tuli elokuvaympyröissä tunnetuksi niin sanottuun Kreikan outoon aaltoon yhdistettynä ohjaajana, mutta vuoden 2015 englanninkielinen The Lobster löi hänet läpi laajempaan tietoisuuteen. Tasaiseen ja kiivaaseen tahtiin ilmestyneet suurelokuvat ovat löytäneet menestystä myös valtavirran yleisön keskuudessa.

Erityisesti Lanthimosin edellinen ohjaus Poor Things (2023) oli kaikkien huulilla vasta viime vuonna, joten tuoreimman mustan komedian Kinds of Kindnessin (2024) julkaiseminen näin pian tuntuu yllättävältä. Kahden suuren mittaluokan ja suurimpien tähtien värittämän elokuvan saapuminen valkokankaille kuin tyhjästä herättää pienen epäilyksen: voiko normaalisti vuosikausien tuotannon tiivistää limittäin onnistuneesti? Lanthimos kuitenkin osoittaa pelon vääräksi, ja ansaitsee paikkansa kiinnostavimpien ja taidokkaimpien nykyohjaajien joukossa.

Kinds of Kindness on Lanthimosille tuttuun tapaan absurdi ja mielikuvituksellinen kertomus, josta mieluiten nauttii tietämättä etukäteen paljoa varsinaisesta juonesta – tai juonista. Elokuva on episodimuotoinen ja koostuu kolmesta irrallisesta tarinasta. Yhdistäviä tekijöitä ovat teemat ja näyttelijät, jotka pääsevät todistamaan kameleonttimaiset taitonsa. Valtavirran elokuvissa antologioita on viime vuosina nähty lähinnä Wes Andersonin elokuvissa, mutta Lanthimos onnistuu aikalaistaan paremmin luomaan koherentin ja tyydyttävän kokonaisuuden, joka pitää otteessaan alusta loppuun.

Kolme tarinaa ovat aikuisten tarinoita, jotka muistuttavat Grimmin saduista makaabereine yksityiskohtineen. Kunkin sadun alussa leijailee mysteeri siitä, mihin suuntaan juoni lähtee etenemään ja pikkuhiljaa paljastuvat yksityiskohdat ruokkivat mielikuvitusta. Jos Lanthimosin aiempi tuotanto on tuttu, katsoja tietää, että mitä vain voi tapahtua. Satujen tapaan tarinoissa on opetuksensa, mutta ei moralisointia tai yksinkertaistusta. Äärimmäiset, absurdit asetelmat peilaavat arkisia ihmissuhteita ja valtaa: ystävällisiä tekoja, jotka eivät välttämättä ihan olekaan sitä.

Triplarooleissa loistavat muun muassa Oscar-voittaja Emma Stone ja -ehdokkaat Willem Dafoe, Jesse Plemons, Hong Chau sekä Margaret Qualley, Joe Alwyn ja Mamoudou Athie. Ensemble tekee vakuuttavaa työtä sivurooleista pääosiin, joissa suurimmat tähdet vaihtelevat. Jesse Plemons palkittiin Cannesissa parhaasta miespääosasta, mutta koko kaarti on uskottava hyvin erilaisissa rooleissaan ja erityisesti nousukiidossa oleva Mamoudou Athie vakuuttaa. Supertähti Stone taas on tehnyt yhteistyötä Lanthimosin kanssa The Favouritesta (2018) lähtien, ja pääsee todistamaan taitojaan aivan eri skaalassa kuin tyypillisemmissä rooleissaan.

Visuaalisesti ja teknisesti elokuva on harkitun tyylikäs. 35 millimetrin Kodak-filmille kuvaaminen luo oman tunnelmansa ja värimäärittely korostaa tilojen syvyyttä, öisiä näkymiä ja sävyjen rikkautta. Alkuun puhtaat tyylitellyt kuvat tuntuvat Lanthimosille epänormaalin silotelluilta, mutta pikkuhiljaa ohjaajan juuret paljastuvat.

Kameran kevyesti epävakaa liike rikkoo muuten täydellisiä kuvia ja loisteputkilamput himmentävät värien volyymia muistuttaen ohjaajan varhaisemmista vaaleansävyisistä töistä. Kuvaaja Robbie Ryan kertoo, että kunkin episodin kuvauksiin käytettiin vain kaksi ja puoli viikkoa. Verrattuna Poor Thingsiin, Kinds of Kindness käyttää harkitummin Lanthimosille tyypillisiä efektejä, kuten kalansilmäkameraa. Niin lyhyt kuvausaika tuntuu uskomattomalta saavutukselta, mutta aikapaine osaltaan vahvistaa tarvetta tarkoituksenmukaisuuteen, joten sen voi olettaa tuoneen etua terävän kuvakielen kehittämiseen.

Vaikka elokuva on tunnelmaltaan vetävä ja tuntuu reilua pituuttaan lyhyemmältä, minuuteista olisi ollut varaa aavistus leikata. Verkkainen tahti kuuluu mysteereihin, mutta kaikin puolin rikkaat kertomukset tavoittaisivat saman lopputuloksen myös hieman tiivistettyinä. Vaarana voi olla mielikuva toistosta, kun jännitettä luova musiikki tuntuu paikoin samankaltaiselta. Tästä huolimatta Kinds of Kindness on lähes täydellinen kokonaisuus.

Lanthimosin elokuvissa pitää myös huomioida, miten ne tuntuvat jakavan mielipiteitä. Niitä joko rakastaa, vihaa tai sitten suhtautuminen jää puolivillaiseksi outouden vuoksi. Ohjaajan ystäville Kinds of Kindness on muistutus elementeistä, jotka alun perin saivat ihastumaan tämän elokuviin. Muiden voi olla hyvä lähestyä elokuvaa hieman varovaisemmin. Kinds of Kindness vaatii aktiivista katsomista, koska se ei selitä auki teemojaan. Pimeästä teatterista lähtiessä mieli on samaan aikaan katarttinen ja kysymyksiä täynnä.