Kalle - Mestarietsivä valkokangas

Lastenkirjojen ehkäpä luetuimpaan ja rakastetuimpaan sankarigalleriaan kuuluvat varmasti monet Astrid Lindgrenin luomat hahmot. Kukapa olisi välttänyt lapsuutensa lukematta tarinoita pikkuihmisten kohtaloista aikuisten maailmassa. Hänen kynänsä tuotoksia ovat tarinat niin väkivahvasta pikkutytöstä kuin puu-ukkeleita vajassa veistelevästä pojankoltiaisesta. Lindgrenin luoman henkilögallerian tunnetuimmat jäsenet ovat tasaiseen tahtiin vierailleet myös valkokankaalla ja television jatkokertomuksissa.

Lindgrenin tuotanto on erittäin monimuotoinen. Hänen luomiensa lapsisankarien kirjo kattaa ajallisesti ja alueellisesti suuren joukon ihmistyyppejä - lähihistorian nykysankareista menneisyyden maailmoissa käyskenteleviin "junioreihin", mahtuupa joukkoon nokkela salapoliisinlupauskin. Vähemmän tunnettu Lindgrenin luomus onkin Kalle Blomkvist, ruotsalaisen idyllisen pikkukaupungin nokkelapäinen poliisin apu. Nuori rikosten ratkaisija on palannut valkokankaalle uusintaohjauksissa - Kalle Blomkvistin seikkailuihin keskittyvät uusintafilmaukset alkavat Göran Carmbackin vuonna 1996 ohjaamalla elokuvalla Kalle - Mestarietsivä.

Kesä idyllisessä pikkukaupungissa. Ei mitään merkillistä, vain lasten leikkimää ruusujen sotaa "utuhyypän" omistuksesta! Edelliskesän ryöstömysteeriä haikaileva Kalle toivoo unelmissaan jostakin rikoksesta, jostakin toiminnasta. Ja kuin "onnenpotkusta" pikkukaupungin rauhaisa idylli murtuu ja vaara saapuu kaupunkiin. Paikallinen koronkiskuri löytyy murhattuna vanhan kartannon lähellä olevasta ladosta. Kesä ei sittenkään, yllättävää kyllä, vaille kunnon toimintaa!

Murhaajan pikaisesti nähnyt "valkoisen ruusun" sotilas, "aikuismainen" pikkutyttö Eva-Lotta joutuu murhaajan katalien hilejentämisyritysten kohteeksi - ohittaen vaaran vain sattuman avustuksella. Sinikeltaiset poliisit toimivat kuitenkin armottoman hitaasti. Johtolankoja on runsaasti, mutta tutkimukset etenevät byrokraattisen vetelästi. Tarvitaan jotakin tehokasta, tarvitaan "kehittyneempää" toimintaa, tarvitaan rikoslehtiä lukevaa mestarietsivä Kalle Blomkvistia ja hänen partaveitsen terävää aivoitustaan!

Mustavalkoinen vai sinikeltainen maailmamme lapsille

Kalle - Mestarietsivä on lastenelokuvien kliseitä täynnä. Etsivät ovat piippuapolttavia ja lasten kykyjä aliarvioitsevia epäilijöitä. Vanhemmat ovat suojelunhaluisia, mutta kuitenkaan ei asioista niin kauhean perillä olevaa elokuvan "rekvisiittaa". Ja entäpä lapset! Lapset todellakin perivät maat ja mannut. Muidenkin Lindgrenin luomien kertomusten tavoin lapset ovat nokkelampia ja avoimempia ymmärtämään todelliset totuudet kuin aikuiset. Luovuudessa aikuiset nyt eivät pärjää alkuunkaan jälkipolvelleen. Kalle - Mestarietsivä onkin perinteistäkin perinteisempi ruotsalainen lastenelokuva, kaikki on ennalta-arvattavaa ja kaikki on valmiiksijauhettua ja pureskeltua. Elokuva on Astrid Lindgren -elokuvaa!

Göran Carmbackin ohjaustyö onkin suunnattu vain perheen nuorimmille - se on elokuvan vahvuus mutta samalla sen heikkous. Epäilemättä salapoliisin roolia vetävä päänäyttelijä "pikku kemisti" -setteineen saa monet ammatia pähkäilevät "juniorit" oivaltamaan tulevaisuuden toiveammattinsa. Elokuva saakin varmasti ikävuosiltaan pienimpien katsojiensa varauksettoman ja pyyteettömän tunnustuksen elokuvan hyvyydestä ja erinomaisuudesta! Kalle - Mestarietsivä on puhdasta, (korjaanpa) puhtainta ruotsalaista näytelmällistä lastenelokuvaa. Ainoa kysymys onkin se, riittääkö sen verkkainen kerronta kilpailemaan suurella rahalla tehtyjen Hollywood-lastenelokuvien kanssa.

Varttuneempien pitkä taival elokuvan loppuun

Lastensa kanssa elokuviin saapuneet aikuiset ovat asia erikseen. Koska Kalle - Mestarietsivä on suunnattu vain ja ainoastaan perheen nuorimmille, se ei tarjoa varttuneemmille mitään - ehkäpä ainoastaan ja korkeintaan nostalgia-elämyksiä omasta lapsuudesta. Ennalta-arvattavat juonenkehitykset sekä yksiuloitteiset ja karikatyyriset hahmot eivät jaksa kiinnostaa varttuneempaa katsojaa.

Kalle - Mestarietsivä ei pystykään kilpailemaan lapsille suunnattujen Hollywood-elokuvien usein monikerrokselliselle tarinalle. Amerikkalaisen lastenelokuvan eduksi onkin mainittava, että se huomioi yleensä myös lastensa kanssa elokuvateatteriin saapuneet aikuiskatsojat - aikuisille on suunnattu omat kielelliset knoppinsa.