Justice League valkokangas

DC:n sarjakuvasankareihin perustuva elokuvauniversumi lähti käyntiin väärällä jalalla. Sarjan ensimmäiset kaksi elokuvaa, Man of Steel ja Batman v Superman: Dawn of Justice, saivat kriitikoilta nihkeän vastaanoton eivätkä katsojatkaan niistä erityisesti innostuneet. Niitä yhdisti ohjaaja Zack Snyderin synkeä kuvitus sekä raskas temaattinen sisältö, jossa supersankarit esitettiin nykypäivän jumalhahmoina.

Kaupallisesti arvioiden varsinkin jälkimmäinen elokuva alisuoritti pahasti. Satoja miljoonia elokuviensa markkinointiin käyttävä Warner Bros. odotti BvS:stä miljardihittiä, mutta vain 800 miljoonan bruttolipputuloilla se pääsi ilmeisesti hädin tuskin omilleen. Studio päätyi äkilliseen korjausliikkeeseen.

Jo tuotantoon päätynyt David Ayerin ohjaama Suicide Squad leikattiin kiireesti uudelleen koeyleisöä miellyttäväksi paketiksi, joka kärsi pahoista sävyongelmista mutta oli kritiikistä huolimatta edeltäjäänsä tuottoisampi. Snyder sysättiin sivuun koko elokuvauniversumin veturin paikalta ja hänen tilalleen tuotantoportaaseen nostettiin porukkaa, jotka oikeasti tunsivat sarjakuvat. Patty Jenkinsin ohjaama Wonder Woman oli hiukan yllättäen tämän kesän suurin hitti, ja ensimmäinen DC-sarjisleffa moneen vuoteen, josta myös kriitikot tuntuivat varauksetta pitävän.

Kaikki tämä on tarpeellista käydä jälleen kerran läpi, koska DC-sankarien Avengers eli Justice League eli suomalaisittain Oikeuden puolustajat, toimii näiden tapahtumien kulminaatiopisteenä. Ei siis elokuvien tarinan vaan kulissien takaisen vääntämisen kulminaationa. Warner Bros. on jo kääntänyt kurssiaan tulevien elokuvien suhteen, mutta sen äkkiväärät vaikutukset tuntuvat edelleen Suicide Squadin ja Justice Leaguen kaltaisissa elokuvissa, joiden tuotanto alkoi ennen uuden linjan lukitsemista.

Uutisten mukaan ohjaaja-Snyder kuvasi koko elokuvan valmiiksi, jonka jälkeen aiemmin Avengers-elokuvat ohjannut ja käsikirjoittanut Joss Whedon tuotiin mukaan projektiin. Whedon palkattiin kirjoittamaan ja lopulta myös ohjaamaan uudelleen kokonaisia osia elokuvasta Snyderin jätettyä leikin kesken perhetragedian vuoksi. AP:n jutun mukaan Whedon kuvasi uudelleen 15–20 prosenttia valmiista elokuvasta, mutta ainoaksi ohjaajaksi on merkitty suurimman osan kuvannut Snyder.

On myös huomautettava, että studio asetti elokuvan kestolle kahden tunnin maksimin. Päätöstä ei ole tehty tarinan ehdoilla ja se tehtiin myös jo siinä vaiheessa, kun Snyder oli käytännössä kuvannut elokuvansa loppuun.

Batman (Ben Affleck) ja Wonder Woman (Gal Gadot) saavat tietää toisesta maailmasta tulevan, parademoneja komentavan Steppenwolfin (Ciarán Hinds) havittelevan jotain kuutioita, joilla hän voi ilmeisesti hallita maailmaa. Pysäyttääkseen Steppenwolfin Batman ja Wonder Woman kokoavat ympärilleen joukon muita supersankareita, Oikeuden Puolustajat, joihin kuuluvat salamannopea vitsinlaukoja Flash (Ezra Miller), Cyborg (Ray Fisher) ja Aquaman (Jason Momoa). Koska Warner Bros. on ilmeisesti kieltänyt levittäjiä kääntämästä hahmojen nimiä suomeksi kansainvälisen markkinoinnin vuoksi, edellä mainittujen tapaan myös Teräsmies on nykyään Superman (Henry Cavill).

Ongelmallisesta tuotannosta huolimatta elokuva toimii juuri niin hyvin kuin 300 miljoonan elokuvalta pitäisi voida olettaa. Sen juoni on selkeä ja toiminnasta saa selvää. Muutamassa kohdassa kahden ohjaajien eriävät visiot tuntuvat kilpailevan keskenään, mutta tämä ei ole missään vaiheessa häiritsevää. Whedonin vaikutus tuntuu erityisesti elokuvan loppupuolella, koska pitkästä toimintajaksosta puuttuvat kaikki Snyderin maneerit, joita puolestaan vilisee elokuvan ensimmäisellä kolmanneksella.

120 minuutin kestosta kärsii eniten hahmokehitys. Batmanin ja Wonder Womanin suhde alustettiin jo BvS:ssä, mutta uudet hahmot saavat kovin vähän tilaa muovata omaa identiteettiään tai suhdetta toisiinsa.

Eniten aikaa saa Ezra Millerin Flash, jonka synkkä tausta ei kuitenkaan johda mihinkään vaan on elokuvassa pelkästään puffaamassa tulevia elokuvia. Ray Fisherin Cyborgilla on ainoana juonessa jonkinlaista henkilökohtaista panosta, mutta se hukkuu kaiken kiireen keskelle. Jason Momoan Aquamanista ei opita oikeastaan mitään.

Hahmokehitystä on turha hakea. Kaikki tulevat toimeen keskenään alusta alkaen, kukaan ei opi mitään eikä kehity miksikään. Kukaan ei myöskään tunnu ottavan maailman kohtaloa erityisen vakavasti. Pitkään aikaan yksikään supersankarileffa ei ole tuntunut näin yhdentekevältä.

Tätä elokuvaa ei voi vihata samalla tavalla kuin Snyderin aiempia superleffoja, mutta ei sitä voi oikeasti suositellakaan. Wonder Woman näytti, että DC-elokuvien synkässä maailmassa on vielä toivoa, mutta vain aika näyttää, oliko kyseessä koko elokuvauniversumia koskeva ilmiö vai pelkästään lahjakkaiden tekijöiden tekemä hyvä, itsenäinen elokuva.