Järven tarina valkokangas

Ville Suhosen ja Kim Saarniluodon Metsän tarina (2012) herätti henkiin suomalaisen luontodokumentin. Vuoden aikojen vaihtuminen metsän siimeksessä toi tarinalle kehyksen, jota rytmittivät kertomukset suomalaisten luontoon liittyvistä uskomuksista ja peloista. Järven tarina ottaa käyttöön tutut puitteet, mutta siirtää tapahtumansa veden äärelle. Suhosen paikalle toiseksi ohjaajaksi on nyt siirtynyt tuottaja Marko Röhr.

Ympäri Suomea kuvattu Järven tarina on ylistyslaulu veden voimalle sen kaikissa olomuodoissa. Sen valta muokata maisemaa on samalla elämän elinehto että pelottava voima. Lukuisat uskomukset ja kansantarut selittivät mysteerisiltä näyttytyviä luonnonvoimia ja elokuva kertookin vedenkiertokulun tarinan vedenväen kautta.

Veden äärelle sijoittuva elokuva tuo mukanaan kuvaukseen uusia haasteita, mutta myös tekstuurien rikkautta. Pinnan alle siivilöityvä auringon valo tai jääpeiton uhkaava pimeys ovat hienoja osoituksia upeasti toteutetusta kuvauksesta. Kasveille ja jäälle miltei arkkitehtuurisia piirteitä loihtivat kamerat ovat tavoittaneet myös kiinnostavia salattuja hetkiä eläinten maailmasta. Kisailevat saukot ja sinisiiven ärsyttämä norppa tuovat keveyttä elokuvalle, eikä eläinanti rajoitu vain järven asukkaisiin.

Metsän tarinan sympaattinen koko toimi hienosti sen eduksi. Elokuva esitteli Suomen luontoa kauniisti, vaikka välillä kuvauskalusto tuntui taipuvan luonnonvoimien alla. Järven tarinassa kuvanlaatu on tasaisempaa ja tarinat laajempia. Vaikka Järven tarina visuaalisuudellaan kohoaa edeltäjänsä ohi, ei se luota yhtä vahvasti omiin vahvuuksiinsa ja täyttää elokuvaa välillä liikaa Samuli Edelmannin kertojaäänellä.

Antti Tuurin kirjoittamissa tarinoissa nostetaan esiin kansantaruissa esiintyvien haltioiden laaja kaarti. Välillä informaatiota tuntuu olevan valkokankaalla liikaa, mikä vie turhaan huomiota kuvalta. Kansantarut ja faktat sekoittuvat polveilevassa kehyskertomuksessa toisiinsa tavalla, joka ei ole täysin mutkaton. Kuten Metsän tarinassakin Panu Aaltion hohdokas musiikki olisi riittänyt kuvien säestäjäksi monissa paikoin mainiosti.

Järven tarina on lähtenyt etsimään isompia puitteita elokuvalle kuin edeltäjänsä. Se, mikä on voitettu näyttävyydessä, on kuitenkin jäänyt tarinan runsauden alle. Elokuva tuo luonnon lähelle mataliin rantavesiin ja lähikuviin toisin kuin esimerkiksi valtamerten suuruuteen turvautunut Ocean (2009). Elämä järvien rannoilla näyttäytyy varsin viattomana, eikä kamppailuja elämästä ja kuolemasta juuri nähdä, mikä tuntuu suuntaavan kohderyhmäodotukset perheisiin. Loisteliaan komea kuvaus tekee Järven tarinasta hienoa katsottavaa, mutta kuville olisi toivonut enemmän hengitystilaa.