Itse ilkimys 4 valkokangas

Itse ilkimys -animaatio (2010) oli Illumination-animaatiostudion läpimurto. Se esitteli paitsi ilkimysmäisenä antisankarina aloittaneen ammattikonna Grun (Steve Carell), myös Grun keltaiset banaania muistuttavat ja slapstick-hengessä sekoilevat kätyrit, joita ääninäyttelee edelleen Pierre Coffin. Anarkistisen sympaattiset kätyrit varastivat elokuvan ja sen jatko-osien kohtaukset ja ratsastivat kahteen omaan spin-off -elokuvaansa.

Kätyrit ovat edelleen elokuvan suola, kun Itse ilkimys -sarja on edennyt neljänteen osaansa. Sen sijaan Gru kasvavine perheineen on jäämässä yhä enemmän varjoon. Gru ja perhe ovat kyllä kohtauksissa mukana, mutta aktiivisen toiminnan sijasta he ovat pääsääntöisesti reagoijia. Gruta varsinkin juoksutetaan pitkin elokuvaa muiden hahmojen toimesta. Vasta loppumetreillä Gru nousee taas oman elokuvasarjansa aktiiviseksi päähenkilöksi ja siksi hahmoksi, joka hän oli sarjan ensimmäisessä elokuvassa.

Tarinassa Grun perhe joutuu ottamaan uudet identiteetit, kun väsyttävä, keinotekoista ranskalaisaksenttia solkkaava superkonna Maxime Le Mal (Will Ferrell) saa tietää, missä Gru asuu ja vannoo kostoa. Ainoa vaihtoehto on muuttaa rikkaaseen asumalähiöön ja omaksua arkisemmat peiteammatit.

Alkuasetelma on virkistävää vaihtelua, koska se karistaa usean sivuhahmon hetkeksi tiehensä ja tuo uusia hahmoja. Valitettavasti uudet kuviot ja hahmot jäävät suurelta osin keskeneräisiksi ja ohuiksi. Ainoastaan superkonnia fanittava esiteinityttö Poppy (Joey King) on vahvemmin hahmoteltu ja tarinan kannalta merkittävä. Poppy on myös niitä harvoja hahmoja, joilla on selkeä tarinan kaari ja kehitys.

Teoksen tärkein emotionaalinen ja temaattinen lanka on isän ja pojan suhde. Grulla on vauvaikäinen poika Gru junior, jonka kanssa Gru yrittää muodostaa toimivaa suhdetta samalla, kun Gru leikkii lähiöperheenisää ja seikkailee Poppyn kanssa semi-Tylypahkassa eli superkonnien linnakemaisessa opinahjossa. Ajatus on hyvä, eikä isoissa valtavirran elokuvissa ole koskaan tarpeeksi teoksia, joissa myös isä hoitaa lastaan rakkaudella ja huolella. Toteutus jää kuitenkin haaleaksi ja muun yleisen poukkoilun alle.

Kokonaisuutena Itse ilkimys 4 on sarjan vaisuin osa, josta puuttuu kolmososan veljellinen letkeys, kakkososan romanttinen väreily ja ykkösosan äkeä antisankaruus yhdistettynä hellyttävään perheyhteyteen. Grulla ja porukalla on yksittäiset hyvät hetkensä, mutta vain kätyrien ehtymätön ja älytön puuhailu jaksaa kannatella teosta vedenpinnan yläpuolella.

Vaikka elokuvan K7-ikäraja mahdollistaa nuorempienkin tuomisen elokuvateattereihin ei Itse ilkimys 4:sta voi suositella kuin korkeintaan kouluikäisille. Jatkuva kohellus ja animaatioperinteiden henkinen väkivalta ei sovellu tätä nuoremmille, vaikka erityisesti kätyrit ovatkin ikonimaisen tunnistettavia lähes kaikissa ikäluokissa.