It Follows valkokangas

Detroitin esikaupungissa collegea käyvä Jay (Maika Monroe) tapailee mukavalta vaikuttavaa Hugh’ta (Jake Weary). Molemmat haluaisivat harrastaa seksiä, mutta Jayta epäilyttää Hugh’n oudoksi muuttunut käytös. Kun pari vihdoin päätyy yhteen, saa Jay kuulla, että Hugh on sukupuoliteitse siirtänyt itseltään Jayn ylle kirouksen.

Uhria kohti alkaa kävellä periksi antamaton, tutun tai tuntemattoman hahmon ottava mutta ulkopuolisille näkymätön demoni. Jos kalmo saa kiinni, on elämä ohi ja demoni siirtyy piinaamaan kirouksen edellistä kantajaa. Vaihtoehtoja on siis kolme: kuolla, paeta tai laittaa vahinko kiertämään.

Yhden idean elokuvalta kuulostava It Follows luottaa huolellisesti piirretyn kaveriporukan elämän hitaasti valtaavaan kauhuun. Asetelman ja miljöön puolesta John Carpenterin Halloween (1978) on ollut selvä kiintopiste. Jopa niin pitkälle, että Fez-tietokonepelistä tunnetun Richard Vreelandin hieno tunnusmusiikki on lähes pastissi Halloweenin teemasta. Mutta yhtä paljon kuin It Follows on psykologista jännitystä, on se hento rakkaustarina ja draama ystävyydestä. Mikä on hyvä, sillä verrattain realistisessa, lämminsävyisellä indie-estetiikalla kuvatussa maailmassa lähtökohtien hölmöyttä ei kyseenalaista.

Väkivaltaiseen kuolemaan johtava seksi on toki yksi kuluneimmista kauhukuvastoista, mutta enemmän kuin moralisoimisesta on elokuvassa kyse kuolemasta ja kasvamisesta. Avainrepliikissä Jay pohtii, kuinka lapsuuden unelmat ovat muuttumassa aikuisuuden arjeksi. Jännite rakentuu kirjaimellisesti kuoleman vääjäämättömyyden ymmärtämiselle ja nuoret yllättävälle vastuulle omista teoistaan.

Ohjaaja-käsikirjoittaja David Robert Mitchellin edellinen The Myth of the American Sleepover (2010) kertoi tyylitellyn esikaupunkinuorten kasvutarinan ja myös It Follows on kirjoitettu ja näytelty riittävän uskottavasti. Erityisesti pääosaa esittävä Monroe sekä tämän motiiveiltaan arveluttavaa ensirakkautta Paulia esittävä Keir Gilchrist ovat toimiva yhdistelmä.

Lämmöllä rakennettujen henkilöiden avulla elokuva pitää jännitteensä yllä helposti, vaikka varsinaiset säikyttelyt ovat aika tavanomaista tavaraa. Paikoin symboleilla ja unenomaisella tunnelmalla kyllästetty elokuva taas tuntuu ohjaajan taitojen esittelyltä, joka jättää juonen ja jopa henkilöt taka-alalle.

Mutta vaikka elokuvaa katsoessa kaipasin pelkistetympää ohjausta, jäivät päällimmäisinä mieleen elokuvan ansiot. Taiten rakennetuissa panoraamoissa jokin kävelee silmäkulmassa hitaasti kohden. Turvalliset leikkikentät ja siistit pihapiirit muuttuvat ahdistaviksi. Avoimet kohtaukset saavat pohtimaan henkilöiden valintoja. It Follows jää nimensä mukaisesti seuraamaan katsojaansa.