Huono kasvatus valkokangas

Pedro Almodóvarin edelliset elokuvat Puhu hänelle (2002) ja Kaikki äidistäni (1999) käsittelivät ekplisiittisesti naisia ja naiseutta, uusi elokuva Huono kasvatus taas keskittyy kuvaamaan lähes yksinomaan miehiä. Mutta ei - tietenkään - millään tyypillisellä tavalla, vaan almodovarilaisittain peilaamalla sukupuoli-identiteettiä homo- ja transseksuaalisuuden kautta, traagisia ja koomisia aineksia virtuoosimaisesti yhdistellen. Identiteetteihin ja niiden kätkemiseen liittyvät kysymykset tuntuvat joka tavalla olevan elokuvan keskiössä. Pintatasolla onkin kiinnostavaa, että elokuvassa lähes kaikki henkilöhahmot ovat miehiä; heidän keskellään vilahtaa vain yksi nainen, päähenkilön äiti (Petra Martínez), jota kuvataan enemmän kuin yhden repliikin verran. Se, että elokuvan näyttelijät ovat miespuolisia, antaa ohjaajalle paradoksaalisesti hyvät lähtökohdat laajentaa, leventää ja venyttää henkilökirjoa - harva henkilöhahmo on sitä, mitä aluksi luulemme hänen olevan.

Huonon kasvatuksen tarinarakenne täydentyy elokuvan kuluessa kudelmaksi, josta on vaikea tehdä selkoa yksinkertaisen juonikuvauksen avulla - etenkään, kun keskeisten henkilöhahmojen "paljastumisia" ei halua tässä yhteydessä paljastaa. Sen verran voi kuitenkin kertoa, että Huono kasvatus kertoo miesten välisistä kohtaamisista, suhteista ja hyväksikäytöstä. Sen taustatarina sijoittuu 10-vuotiaan Ignacion (Nacho Pérez)käymään poikien katoliseen sisäoppilaitokseen, jota johtavat epäempaattiset pappismiehet. Ignacio on ihastunut koulutoveriinsa Enriqueen (Raúl García Forneiro), mitä etenkään koulun kirjallisuudenopettaja/rehtori isä Manolo (Daniel Giménez Cacho) ei katso hyvällä. Isä Manolo erottaa parin, mutta ikävä kyllä vain päästäkseen itse hyväksikäyttämään nuorta poikaa.

Ignacio ja Enrique tapaavat kuusitoista vuotta myöhemmin. Enriquesta (Fele Martínez) on tullut elokuvaohjaaja, joka etsii parhaillaan aihetta uutta elokuvaansa varten. Àngeliksi nimensä muuttanut Ignacio (Gael García Bernal) taas on näyttelijä, joka on kirjoittanut heidän lapsuuteensa perustuvan käsikirjoituksen "La Visita". Käsikirjoituksen lukeminen ja työstäminen elokuvaksi merkitsee miehille sekä ammatillisesti että yksilötasolla uusien elämänvaiheiden alkamista.

Huono kasvatus on elokuva, jossa kuvataan ja kommentoidaan elokuvantekemistä, ja jonka rakenne limittyy elokuvassa itsessään tekeillä olevan elokuvan valmiiden kohtausten kanssa saumattomasti. Almodóvarilla on uskomaton kyky tehdä älykkäitä ja rakenteeltaan monimutkaisia elokuvia, joita katsoessa ei kuitenkaan tunne tipahtavansa kärryiltä tai tulevansa petetyksi. Osuutensa tässä on etenkin elokuvan näyttelijäsuorituksilla, jotka ovat yksinkertaisesti huikeita. Onneksi jossain päin maailmaa näyttelijät pääsevät vielä näyttämään kyntensä tällaistenkin roolitöiden parissa (Hollywoodin pojat vaviskoot!). Huonon kasvatuksen näkeminen on niin esteettisesti, älyllisesti kuin emotionaalisestikin mieleenpainuva kokemus.