Hevimpi reissu valkokangas

Kohtalaisen onnistunut komedia Hevi reissu (2018) saa toisen tulemisensa. Ykkösosan lopussa annettu lupaus lunastetaan kuuden vuoden viiveellä. Kerrassaan upeaa. Hevimpi reissu -elokuvassa Taivalkoskelta ponnistava Impaled Rektum vaikuttaa norjalaisessa vankilassa, mutta kalterit on tehty murrettaviksi tai ainakin kierrettäviksi.

Kakkosessa häiritsee hidas rytmi. Repliikit ja kuvat ovat usein eri paria. Vitsien iskulauseet laahaavat tuskastuttavasti kuvaa jäljessä. Taivalkoskelaisen sielunmaiseman tunnetuinta tulkkia, Kalle Päätaloa, moitittiin liiallisesta jaarittelusta, mutta tässä leffassa on vähintään yhtä hidasta menoa. Ohjaajien tekaisema käsis vertautuu vellin löysiin kitara- ja rumpusooloihin. Mieluummin näkisi tiukkaa fokusta sekä metronomin tarkkaa kuva- sekä verbaaliriffittelyä. Suorempaa, tiukempaa ja kovempaa, kiitos.

Juonessa soudetaan ja huovataan paikallaan. Ensin motivaationa on kotiteurastamon pelastus, sitten pissi sihahtaa solistin hilseeseen ja maine nousee etualalle. Ei hätää, lopussa ymmärretään ystävyyden merkitys ja kaikki ongelmat ratkeavat. Ei sentään Ukrainan sota. Ykkösestä jäi mieleen nerokkaat oivallukset, kuten promokuvan otto nopeuskameralla. Uutukaisesta ei löydy vastaavia kohokohtia.

Bändihahmot toimivat edelleen, vaikka ovatkin liian hömelöiksi viritettyjä. Musa on ideatonta ja taantumuksellista progehumppaa. Sitä ei onneksi ole liikaa esillä. Leffan todellinen yllätys jokeri on energinen japanilainen Baby Metal -pumppu, jonka kolme naiskeulakuvaa kusaisevat veltot mieskollegansa kumoon kuusi nolla.

Tekijöiden päätä ei palella vaikea genrevalinta. Komediat ilman romanttisia ulottuvuuksia ovat harvassa. Musikaalisia lisädimensioita omaavat sitäkin harvemmassa. Solistin lemmenkohde on heivattu tylysti sivuun. Jäykkä ja rohkea veto. Rajatummasta ydinryhmästä seuraa tasapainoilua seitin ohuella langalla. Tästäkin varmasti kerätään arvokasta oppia. Tekemällähän sitä parhaiten karaistuu. Eri asia on, kuinka paljon teattereihin raahautuu oppirahojen maksajia.

Sivuosissa nähdään kiusallisen latteita rillumarei-hahmoja. Onko manageriin pakko upottaa rock-raamatun kaikkein kuluneimmat nilviäispiirteet? Miksi rokkareita jahtaava vanginvartija on päästetty karkuun pikku kakkosesta? Edellisessä osassa esiintyi samanniminen persoona everstin roolissa. Henkilön arvonalennus jää epäselväksi.

Budjetti on edelleen kotimaiseksi yhteistuotannoksikin suuri kolmisen miljoonaa. Valitettavasti resurssit ja kangastapahtumat eivät korreloi. Liian paljon kiusallista ja vaivaannuttavaa kömpelyyttä jää kestettäväksi. Kuvastanee pohjanmaalaista raukeutta.

Nelosen tuotantona valinta yllättää. Yleensähän Sanoma-tallissa on keskitytty varmoihin sarjojen spinnareihin (Luottomies, Kyllä isä osaa, Syke, Pertsa ja Kilu, Kummeli), joita on tuotettu halvalla ja nopeasti. Tämä herättää toivoa, että muunlaisia tuotantoja olisi jatkossakin tulossa.

Jos ei viitsi Hevimpää reissua katsoa, kannattaa tsekata ainakin Baby Metalin videoita juutuutista.