Hamilton – Kansakunnan puolesta valkokangas

Hamilton – Kansakunnan puolesta ei ole ensimmäinen kerta kun Jan Guilloun luoma ruotsalaisen salaisen palvelun agentti, Carl Hamilton, esiintyy elokuvissa. Stellan Skarsgårdin ja Peter Stormaren jälkeen Hamiltonin saappaisiin hyppää nyt Mikael Persbrandt, joka Suomessa tunnetaan varmasti parhaiten Beck-elokuvien sääntöjä kiertävänä poliisina, Gunvald Larssonina. Selkeästi tulevaisuutta ajatteleva elokuva luo pohjaa jatko-osille. Seuraava elokuva on jo valmisteilla, ja Guilloun kirjoja riittää, joten tämä ei varmasti ole viimeinen kerta kun Hamiltonista kuullaan.

Salainen operaatio aseiden salakuljettajien kiinni saamiseksi Afganistanin rajalla epäonnistuu ja ruotsalaista alkuperää olevat ohjukset joutuvat vääriin käsiin. Kun aseet sitten myöhemmin putkahtavat esiin Afrikassa ja samalla ruotsalainen aseteknologiaan perehtynyt liikemies häviää Somaliassa, pitää Ruotsin valtion lähettää Hamilton ratkaisemaan tilanne. Henkilökohtaisten ongelmien kanssa painiva mies on valmis uhraamaan kaikkensa kotimaan turvallisuuden puolesta ja saakin pian huomata, että vihollisten paikantaminen ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi.

Ruotsin salaisella palvelulla ei ole lupaa tappaa ihmisiä, ellei kysymys ole itsepuolustuksesta tai kansakunnan edusta. Jälkimmäiseen syyhyn turvaudutaan elokuvan puitteissa tiuhaan tahtiin ja määritelmästä tulee liukuvampi, mitä pitemmälle elokuva pääsee. Pohdinnan kohteeksi nouseekin ajatus siitä, onko salaisen palvelun väelle mahdollista antaa eri vapauksia kuin tavallisille kansalaisille. He ovat vastuussa valtiolle, mutta entä kun vastaan tulee palkka-armeija, jonka lojaalius on korkeimman hinnan tarjoajalla. Yritys poliittiseen trilleriin on kova, mutta lopputulos kumisee tyhjyyttään.

Poliittiset pohdinnat jäävät päälleliimatuiksi ja elokuvan ilmapiiri on täynnä outoa kaksinaismoralismia. Ylenpalttinen poliittinen korrektius ja varovaisuus ovat ohjanneet juonta keskittymään toimintakohtauksiin, jotka seuraavat toinen toistaan. Hamiltonin taittaessa tielle eksyvien terroristien niskoja tasaiseen tahtiin muuttuu elokuva tasapaksuksi massaksi, josta on vaikea erottaa kohtauksien vaihdoksia.

Rahaa ei Hamiltonin kohdalla selvästikään ole säästelty ja tavoitteena ovat varmasti globaalit markkinat. Kansainvälisestä näyttelijäkaartista ja kuvauspaikoista huolimatta elokuva tuntuu halvalta Hollywood-tuotannolta. Hamilton – Kansakunnan puolesta ei ole kuitenkaan vain tyhjäpäistä toimintaelokuvaa, vaan sen pohjalla muhii arveluttavia poliittisia ajatuksia.